Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Das Narren Schyff, oikeustieteen tohtori Sebastian Brantin vuonna 1494 painattama runoelma – maailman allegoria – on kiehtonut Helsingin Sanomien ulkomaantoimittajana työskentelevää Heikki Aittokoskea jo yli 20 vuoden ajan. Brantin teoksessa irvaillaan ihmisen typeryydelle ja piittaamattomuudelle. Yhteiskuntamme on kuin ajelehtiva laiva ilman kapteenia ja ilman kurssia. Aittokoski on riittävän kokenut ja paljon nähnyt toimittaja pystyäkseen osoittamaan, että kovin vähän on muuttunut sitten tohtori Brantin aikojen.
Narrien laivan alaotsikko on Matka pieleen menneessä maailmassa. Aittokoski käy toteamassa eri puolilla maailmaa, kuinka sekasortoisissa yhteiskunnan tapaisissa miljoonat ja taas miljoonat joutuvat elämään. Ohjenuoranaan Aittokoskella on (ilman muuta sen kummempaa raamatullisuutta) seitsemän kuolemansyntiä – ihmisen heikkoa, pahaa puolta, joita ilman moni asia olisi yksinkertaisesti helpompi ja oikeudenmukaisempi. Maailma olisi parempi paikka. Mutta niin kauan kuin viha, kateus, kohtuuttomuus, himo, ylpeys, ahneus ja laiskuus vallitsevat, on niitä, jotka kärsivät, ovat alistettuja, köyhiä, sorrettuja.
Aittokosken maailmanmatka vie Mogadishun pakolaisten keskelle, Lontoon Sotheby’sin huutokauppakamariin ja Kiovan oligarkkien taidenäyttelyyn. Nicaragualaisella metsäpolulla on aamulypsylle mentäessä väisteltävä myrkkykäärmeitä pimeässä. Bangladeshin slummeissa ja vaarallisissa vaatetehtaissa käy ilmi maan tärkein valtti markkinoilla: sikamaisen halpa työvoima. Toivo vilahtaa Kabulin skeittaripuistossa, mutta vain vilahtaa. Ja lopuksi luemme Päiväntasaajan Guinean hullusta diktaattorista, joka sattuu istumaan sen verran suurten öljyvarojen päällä, että ulkomaailmaa ei juurikaan suljetun maan mielivalta kiinnosta.
Narrien laiva on pessimistinen, jopa kyyninen kirja siitä, kuinka valta turmelee. Useimmilla Aittokosken käsittelemillä valtioilla olisi täydet edellytykset olla kansalaisistaan välittävä ja huolehtiva demokraattinen yhteiskunta, mutta niin vain vauraus tuntuu jakautuvan kaikkialla räikeän epätasaisesti. Rikollisuus, korruptio, mielivalta ja piittaamattomuus ovat normi. Vaikea tätä on ymmärtää.
Narrien laivan lukemisesta ei toden totta jäänyt hyvä mieli. Kuitenkin se kannatti lukea, sillä niin kauan kuin sana leviää, kun edes joku välittää, on toivoa. Aittokoski on hyvä kirjoittaja, joka on panostanut tosissaan tähän suunvuoroon. Se hänelle suotakoon. Jos maailma olisi yhtään parempi, tätä kirjaa ei tarvittaisi. Nyt tarvitaan. Kannattaa lukea.
