Noiturilla suomalaiset ihastuttanut Andrzej Sapkowski on palannut, tällä kertaa historiallisen romaanin voimin. Narrenturm voitti Janusz A. Zajdel -palkinnon, joka myönnetään vuoden parhaalle spefikirjalle Puolassa vuonna 2003.
Narrenturm sijoittuu 1400-luvulle. Reinmar Bielaulainen yllätetään salasuhteesta kauniin Adelan kanssa. Tämän aviomies, Gelfrad von Sterz, on vaikutusvaltaisesta suvusta, joka ei hyväksy loukkauksia. Seurauksena on, että Reinmar joutuu lähtemään pakomatkalle, jonka aikana hänen on kasvettava ihmisenä. Oikeiden valintojen tekeminen on kuitenkin hankalaa, kun väärät valinnat tuntuvat paljon luonnollisemmilta. Vaikka genre yrittääkin olla historiallinen, on kirjan maailma maagisempi kuin omamme.
Rakenteeltaan Narrentum on sekoitus kasvukertomusta ja matkakertomusta. Reinmar ei ole paljoa elämää nähnyt ja sitä naiiviutta poistavat vastaan tulevat ihmiset. Kirjan sävy vaihtelee laidasta laitaan. Yleisesti kerronta on samankaltaista kuin Noitureissa, mutta välistä Sapkowski pysäyttää kerronnan ja alkaa filosofoimaan turhankin syvällisesti.
Osa maailmankuvasta on modernin ihmisen silmin suhteellisen tylyä. Maailma on varsin elävä ja siitä on otettu esiin paljon mielenkiintoisia elementtejä.
Teoksen pituuden vuoksi WSOY on jakanut teoksen kahtia. Kirjan toinen puolisko on luvattu ensi vuodeksi. Kuten Noituri-sarjankin kanssa, kääntäjä Tapani Kärkkäisen suomennos ansaitsee erikoismaininnan. Hän on onnistunut kääntämään teoksen säilyttäen kirjan hyvin lähestyttävänä ja vetovoimaisena. Sapkowskin ilmaisu on hyvin värikästä ja voin vain kuvitella miten haastavaa sen kääntäminen on ollut.