Ei liene yllätys, että palkittu Maresi saa jatkoa. Naondel jatkaa Punaisen luostarin kronikoita, tosin kyse ei oikeastaan ole jatko-osasta vaan edeltäjästä. Naondel loppuu siihen, kun Punainen luostari saa alkunsa. Sitä ennen ehtii tapahtua kaikenlaista.
Kaiken aloittaa oikeastaan pieni virhe, harkitsematon lipsahdus. Kabira on menestyksekkään maustekauppiaan tytär ja kun Kabira rakastuu visiirin poikaan, Iskaniin, hän tulee paljastaneeksi tälle sukunsa salaisuuden.
Kabiran tehtävänä on vaalia Anjia, voimakasta lähdettä, joka on suvun ja koko alueen menestyksen taustalla. Anjia pitää palvella, mutta vastineeksi se antaa voimia. Näistä voimista Iskan kiinnostuu, sillä hän näkee niissä valtaa. Iskan ei epäröi käyttää Kabiraa ja Anjia hyväkseen noustakseen valtaan. Iskan syrjäyttää isänsä ja pitää ruhtinaan pelkkänä käsinukkena.
Iskan ei tietenkään tyydy yhteen naiseen, vaan kerää itselleen haaremin, jonne kertyy joukko mielenkiintoisia naisia. Näistä naisista saadaan kirjalle joukko kertojia. Naisilla on erilaiset taustansa, he tulevat erilaisista kulttuureista. Kaikkia yhdistää väkivallan kokeminen ja Iskanin alistettavaksi joutuminen – kuka orjaksi otettuna, kuka kauppatavarana, kuka omasta tahdostaan. Kaikilla on kuitenkin oma voimansa, joka lopulta nousee pintaan.
Maria Turtschaninoff jatkaa mielenkiintoisen maailmansa parissa, jossa naisilla on näennäisesti heikosta asemastaan huolimatta voimaa ja mahdollisuuksia. Kirja on suunnattu nuorille aikuisille, mutta toimii se vanhemmillekin aikuisille. Ihan nuorimmille lukijoille jättäisin ehkä väliin, sen verran kirjassa on kuvattu seksuaalista väkivaltaa. Maresin tuntemuksella ei ole merkitystä, tämä ei spoilaa mitään, eikä edellytä aikaisempaa maailman tuntemusta.