Nuori lääketiedettä opiskeleva, mutta mieluummin oman psyykensä takia tutkimukseen suuntautuva opiskelija, Pia Grazdani, pääsee työhön Nano-lääkeyritykseen. Nano on alansa edelläkävijä viruksia ja bakteereja vastaan taistelevien nanorobottien kehittelyssä. Nanoroboteilla voisi olla tulevaisuudessa erittäin suuri merkitys tiettyjen sairauksien hoidossa tai silloin, kun antibiootit eivät enää tehoa. Tutkimusala on siis tärkeä, mutta teollisuusvakoilun takia myös Nano yrityksenä pitää tietonsa hyvin salassa sekä tutkimusalat eriytettynä. Myös yrityksen alue on keskellä ei-mitään, aidattu ja hyvin vartioitu. Ei siis mitään erikoista, eihän?
Pia alkaa kuitenkin epäillä jotakin olevan pahasti pielessä. Hän törmää vahingossa lenkkeillessään tuupertuneeseen kiinalaismieheen, jonka hän joutuu elvyttämään. Kohta mies on kuitenkin kunnossa ja sairaalaan hän ei haluaisi. Sairaalassa pyritään tekemään perustestejä, mutta Nanon edustajat noutavat miehen ja Pia jää varsin ihmeissään miettimään tapausta. Asiaa on pakko alkaa penkoa lisää, vaikka toimitusjohtaja Berman väittääkin kaiken olevan kunnossa.
Pia pääsee lopulta monen huijauksen ja lievän väkivallan käytönkin jälkeen kaikkein pyhimpään. Laboratorioon, jonne hänellä ei ole ollut henkilökohtaista pääsyä. Kauhukseen hän näkee vajaita ihmiskehoja, joita pidetään jollain keinoin hengissä. Nano on siis kaiken lainsäädännön ja eettisten määräysten ja näkemysten vastaisesti käynnistänyt ihmiskokeet. Toki näin voisi löytyä parannuskeino moniin sairauksiin, mutta kun rahoituskin näyttäisi tulevan pääosin Kiinasta ja toimitusjohtajan äkillinen kiinnostus erilaisiin urheilutapahtumiin tulee esiin, on epäiltävä kaikkea muutakin. Kun sekä maantiepyöräilyssä että juoksussa kiinalaiset osoittavat täysin poikkeuksellista menestystä, on asiaan puututtava. Sikäli kuin Pia enää pystyy, sillä hänet kidnapataan ja yllättäen avuksi rientää hänen ystäviensä lisäksi vähiten todennäköinen ihminen hänen elämässään: hänen isänsä.
Robin Cook on jälleen tarttunut ajankohtaiseen lääketieteelliseen aiheeseen ja kirjoittaa siitä tapansa mukaan asiantuntevasti, vauhdikkaasti ja perinpohjaisesti – myös kihelmöivän jännityksen ja pakan sekoittavan rahoituksen sekä kähminnän huomioon ottaen. Cook ei itse sinänsä ota eettistä kantaa nanorobotteihin, ihmiskokeisiin tai rahaankaan. Kiinan osuus – no, ehkäpä hän näkee siinä nousevan talousmahdin. Maan, josta löytyy rahaa, mutta myös epäeettistä toimintaa monessa eri suhteessa. Hieman enemmän olisin itse toivonut mietteitä näistä periaatekysymyksistä, mutta tämä ei ole ollut kirjoittajan tapana ennenkään.
Nano on siis jälleen vauhdikas lääketieteellinen, tulevaisuutta tavoitteleva trilleri, joka varmasti kuluu tätä lajityyppiä suosivien lukijoiden käsissä.