Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Nanna, city-kettu, jatkaa seikkailujaan tässä toisessa albumissa. Ihmisen ja eläimen rajat ovat sekoittuneet melkoisesti enemmän ja seikkailut ovat moninaisempia ja ehkä vähän räväkämpiäkin. Jotkut stripit ovat oivalluksissaan todella koskettavia. Mitä enemmän Nanna oppii ihmisistä, sitä eläimellisemmiltä he näyttävät ja tuntuvat.
Ritun mummi tekee jälleen oman vaikutuksensa ihmisiin ja eläimiin: Rammsteinia savikiekoilta, pulujen ruokkiminenkin on oma taiteenlajinsa sekä nuoret rakastajat vanhankin elämänilo… Lisäksi mukaan liittyy vaihto-opiskelija, grönlantilainen city-naali Nilak, joka opiskelee turskaamista. Mukana vilahtelee myös city-susia ja muuta mukavaa. Tässä albumissa kommentoidaan muun muassa lokkien varastelutaipumusta, eläinkokeita ja muutakin ajankohtaista asiaa. Flirttaileva Misse-kissakin kokee itselleen outoja tunteita, kun ennustajaneito LaMiau astuu hänen elämäänsä.
Nanna saa vähäksi aikaa hoitoonsa pikkuveljensä Veikan, toisen vuoden pentueesta. Veikka aiheuttaa sekä ilahdusta että pahennusta, mutta on mukava kettuyksilö ja selviytyy hyvin kaupunkiolosuhteista. Pienten kettujen tanssikin on kuvattu ja se on muuten erittäin viehättävä! Veikkaa kiusattiin tarhassa, joten äiti otti hänet pois sieltä.
Nanna yrittää edelleen totuttautua kaupunkiin ja löytää eroa bussien ja ratikoiden välillä, taikaportaitakin tulee ostoskeskuksessa aina vain lisää. Hän löytää kuitenkin pelit ja etenkin roolipelit sekä kauhuleffat, joiden vaikutusta ei voi koskaan aliarvioida. Nanna koukkuuntuu pahasti sekä peleihin että osaan leffoista, vaikka ihmetteleekin joitakin tehosteita. Mukana vilahtaa toki myös tosi-TV:n ihmeellisyys. Internet on kovassa käytössä muutenkin. Facebookissa statuspäivityksenä voi olla vaikka Veikan ihana “Väh!”, joka aiheuttaa tirskuntaa jo muutenkin.
Outoja ihmisilmiöitä kommentoidaan suorasukaisesti ja niille myös nauretaan estottomasti. TV-mainokset aiheuttavat Nannalle monta ajattelemisen aihetta, jos kohta toimintaakin. Ikävä kyllä, hän vielä uskoo joihinkin mainoksiin. Ritukin tuntuu vähän talttuvan, outoa – mutta totta. Olisikohan ihmeellisen city-ketun vaikutusta… vai sitä ainaista graduahdistusta?
Suosittelen kaikille Nannan kavereille sekä yleensäkin sarjakuvista pitäville. Tuuli Hypénin toisessa Nanna-albumissa jälki on vähintään yhtä hyvää kuin ensimmäisessäkin ja huumori ehkä hivenen terävämpääkin. Tämän luettuaan ei enää voi olla samanlainen city-ihminen kuin ennen, eihän? Odotamme siis seuraavia Nannan tarinoita elämästä ihmisten parissa. Nannalle nauraessaan ihminen nauraa varsinaisesti kyllä omille kohelluksilleen, ennakkoluuloilleen ja oudoille tavoilleen.