Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Irlantilainen Claire Keegan tunnetaan Wikipedian mukaan parhaiten novelleistaan. Niitä häneltä ei ole suomennettu, mutta eivät nämä suomennoksetkaan pitkiä ole: Nämä pienet asiat on pienoisromaani ja toinen suomennos Kasvatti on sekin alkujaan The New Yorkerissa ilmestynyt novelli.
Vaan pituus ei ole kirjassa ratkaisevaa; moni painava romaani on mitaltaan lyhyt, kuten vaikkapa Annie Ernaux’n tuotannon ystävät tietävät. Nämä pienet asiat on tunteikas tarina, pieni jouluinen kertomus 1980-luvun Irlannista – olkoonkin, että elämän kuvaus tuntuu niin vanhanaikaiselta 2020-luvun Suomesta katsottuna, että on vaikea muistaa tarinan sijoittuvan vain 40 vuoden taakse. Hiilikauppias Bill Furlongilla on töissään vuoden kiireisin aika ja samalla tietysti kaikki joulunajan kiireet oman perheen parissa.
Toimittaessaan hiiliä paikalliseen luostariin Furlong poikkeaa luostarin kappelissa etsiessään nunnaa, joka kuittaisi toimituksen. Kappelista hän löytää joukon nuoria naisia ja tyttöä kuuraamassa lattiaa. Pari tytöistä lähestyy Furlongia ja pyytää kyytiä pois luostarista. Kun Furlong kertoo kohtaamisesta vaimolleen, “vaimo nousi istumaan selkä suorana ja sanoi, etteivät sellaiset asiat kuuluneet heille, eikä niille voinut mitään tehdä, ja eivätkö ne tytöt tarvinneet tulta lämmitelläkseen ihan siinä missä muutkin ihmiset?”
Nunnat ovat hyviä asiakkaita ja maksavat ajallaan, ja Furlongin perheen tytöillähän on asiat ihan hyvin – koska luostarissa olevat tytöthän ovat niitä, jotka ovat joutuneet elämässään kaikenlaisiin hankaluuksiin, joihin kunnolliset, hyvien perheiden tytöt eivät koskaan joudu. Niinpä vaimo toivoisi, että Furlong vain antaisi asian olla, niin kuin kaikki muutkin tekevät – mitä nyt kylillä toki juorutaan kaikenlaista. Furlongia asia koskettaa kuitenkin eri tavalla, sillä hän tietää oman äitinsä välttyneen vastaavalta kohtalolta vain sattuman kaupalla. Tämä kohtaaminen oman menneisyyden kanssa ajaa Furlongia eteenpäin toimimaan.
Tarina on lyhyt, sen lukee hitaampikin lukija yhdellä istumalla. Koskettava se on, ja luo valoaan yhteen Irlannin lähihistorian kipukohdista: luostarien Magdalena-pesulat olivat melkoisia pakkotyölaitoksia. Hieman tylsää tarinassa on se, miten sen kertomiseen tarvitaan miessankari – lähes kaikki tarinan muut henkilöt ovatkin sitten naisia. Ehkä 1980-luvun Irlanti on sitten vain niin patriarkaalinen paikka, että tarina ei toimisi ilman miestä, tai olisi liian ilmeistä, että nainen välittäisi tällaisesta asiasta, mutta vähän latteaa se on.
Kristiina Rikman on tehnyt tasaisen luotettavaa työtä suomentajana. Suomennoksen kieli on selkeää ja kirkasta. Monet ovat pitäneet tarinaa koskettavana ja tunteisiin vetoavana; toisille tämä jouluinen kertomus on epäilemättä liian sentimentaalinen. Oman kantansa voi onneksi testata helposti, sen verran lyhyt ja nopealukuinen Nämä pienet asiat on. Vaikka tarina ei puhuttelisi, tekstinä tämä on viehättävä ja hyvin kirjoitettu.
