Tammen Kultaiset kirjat -sarjan noin kolmestasadasta kirjasta on tähän Nalle Kallen kultaiseen iltasatukirjaan poimittu kymmenen satua aikaväliltä 1953–1967. Sarjaan on sen syntyvuodesta 1952 saakka suomennettu kirjoja yhdysvaltalaisesta Little Golden Books -sarjasta, jonka alku on kymmenen vuotta suomalaista sarjaa varhaisempi.
Mukava läikähdys käy mielessä aina kun, näköjään kolmenkymmenen vuoden välein, palaan Tammen Kultaisiin kirjoihin, joita jo lapsuudessa kotona vanhemmat lukivat ja yhdessä katselimme. Ne olivat semmoisia ohuita kultareunaisia värikkäitä kirjasia, joiden sivut olivat vahvaa pahvia, pienin käsin hankalasti revittäviä, muistelen.
Kolmisenkymmentä vuotta sitten luin niitä omille lapsille ja nyt taas samoja satuja kolmekymmenen vuoden jälkeen lapsenlapsille. Täydestä menevät yhä, vaikka monenlaista kilpailijaa on rinnalle tullut kaikkine telkun Palomies Sameineen ynnä sähköisine menevine digihahmoineen.
Näillä on rauhoittava, pysäyttävä vaikutus. Huiske ja hulina rauhoittuu kun yhdessä katsomme eläinmaailman elämä, joka joissain kohdin muistuttaa ’ihan kuin me ihmiset’ -elämää. Samaistumispintaa on paljon, ei voi olla vaikuttamatta lapsen luontosuhteen muodostumiseen ja empatiakyvyn kehittymiseen.
Vaikka on niillä kummallisuuksiakin, kuten puhelimet, joilla ne lankoja pitkin soittelevat toisilleen:
Mutta on siellä samaakin kuten livemusaesitykset, joihin riemulla reagoidaan ihan kuin nykyisinkin.
Herttaisia ovat kaikki kirjan kertomukset, ja mikä mukavinta: väkivallattomia.