Vuosi 1867. Talven tultua kaikki ruoka on syöty. Ihmiset lähtevät kodeistaan kohti epätoivoisen pientä mahdollisuutta selvitä hengissä jossain muualla. Salomaiden kansa hakeutuu kohti kirkonkyliä ja kaupunkeja, mutta ei herroillakaan ole helppoa. Posket kapenevat paksummallakin porvarilla. Ryysyläisten kitkuttelu on karmeaa: nälän lisäksi vitsauksena ovat kylmä ja kulkutaudit. Kuka auttaisi pientä ihmistä?
Aki Ollikaisen esikoisteos Nälkävuosi on äärimmilleen pelkistetty, mitään hienostelematon kansankuvaus Suomen historian yhdestä hirvittävimmästä ajanjaksosta. Sen voima ja kauneus kumpuavat juuri sen kylmän toteavasta kerronnasta ja lohduttomista ihmiskohtaloista. Ollikainen ei turhia selittele, vaan kirjoittaa koruttomasti, päälauseilla, preesensissä, sillä tulevaisuutta ei ole, kysymys on eloonjäännistä tässä ja nyt.
Nälkävuosi nousi vuoden 2012 Finlandia-ehdokkaiden joukkoon, ja alkuvuodesta 2013 kirjabloggarit palkitsivat sen suorastaan ylivoimaisella äänivyöryllä Blogistanian Finlandia-palkinnolla. Teos palkittiin myös Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnolla.
Se onkin poikkeuksellisen väkevä kirjallinen avaus uudelta kirjailijanääneltä, jonka kirjoituksiin varmasti tutustun vielä tulevaisuudessakin. Aki Ollikainen saa myös Kirjavinkeiltä erittäin vahvan suosituksen.