Nälkänummi on Andrew Michael Hurleyn kolmas kirja. Nimi viittaa päähenkilöinä toimivien kotitaloon. Juliette ja Richard ovat kokeneet kaikista kamalimman: oman lapsen kuoleman. Heidän poikansa Ewan oli menehtyessään vain viisivuotias ja kumpikin vanhempi on jäänyt vangiksi menetykseensä. Sitä surutyötä käsitellään koko kirjan ajan.
Richard on ammatiltaan historiantutkija ja murhettaan pakoon hän on hukuttautunut töihinsä. Hän etsii kuumeisesti heidän talonsa lähettyviltä niityltä puun jäännöksiä. Perimätiedon mukaan se toimi hirttopuuna paljon aiemmin.
Juliette sen sijaan ei voi hyväksyä poikansa kuolemaa, vaan on tarrautunut hänen muistoonsa. Se vaikuttaa hänen mielenterveyteensä, sillä hän uskoo ajoittain kuulevansa ja näkevänsä poikansa.
Kirjan kuvaamaan surutyöhön sukelletaan syvälle, ja se saa Hurleyn muiden töiden tapaisia surrealistisia piirteitä. Kauhua kirja on, mutta ei kovin traditionaalisessa merkityksessä.
Minulle tuli kirjasta mieleen vahvasti Eowyn Iveyn Lumilapsi. Nälkänummi on kohtuullisen raskas teos, joka palkitsee lukijansa. Hurleyn kirjoitus taidokkaan maalailevaa ja kirjan tunnelma on paikoitellen hyvinkin ahdistava.