Iijoki-sarjan 12. osa Tammerkosken sillalla keskeytyy kohtaan, jossa Kalle Päätalo kehottaa lukemaan hänen elämänsä seuraavan jakson romaanista Nälkämäki; siinä hän on talousaliupseeri Matti Lieko Siiranmäen vankileirin ruokkijana. Kirja ilmestyi vuonna 1967, siis neljä vuotta ennen Iijoki-sarjan aloittanutta Huonemiehen poika -kirjaa.
Todistetaanpa muutamalla virkkeellä päähenkilö Matti Liekon identiteetti, jotta Kallehan se siellä Nälkämäessä Liekona:
– Mitä alikersantti oikein änköttää? …piruako niitä silmiä räpyttelette.
– Herra vääpeli, minulla on heikot silmät … Käytän laseja …
– No lyökää sitten ja äkkiä pookat päähänne!
Alikersantti Matti Lieko kiskaisee lasikotelon taskustaan niin äkkiä, että se luiskahtaa sormista ja pomppii sänkyjen alle.
– Oletteko hermosairas? älähtää vääpeli.
– En, herra vääpeli, mutta lipsahti sormista …
– Kontatkaa se ylös! Suuri mies tärisee ja lotisee silmät vesissä.
Ja kun rillit löytyvät ja Lieko asettaa ne nenälleen, paljastuu lopullinen totuus ja purkautuu vääpelin ilo tippurista tahi kupasta: ”Tämähän onkin sama sankari, joka palasi hekumatykin putkea putsauttamasta … Njää-ä …”
Ja vakuudeksi vielä tämä, jotta Kalle mikä Kalle:
”Opetelkaa ensin sanomaan selvästi r-kirjain ja tulkaa vasta sitten opettamaan minulle ohjesääntöjä!”
Heti alussahan romaanissa mainittiin myös kasvuiän tauti korttipirun pauloista, ja entäpä myöhemmin sedän maille pystytetystä saksalaisten kurjasta kenttäleiristä ja Hyrynsalmi–Kuusamo-ratatyöstä.
Tuntuipa näin vuosien jälkeen kotoisalta hypätä taas Kallen kelkkaan mukaan, lukuhommiin Nälkämäkeen, jonka olin lukenut ensimmäisen kerran vuonna 2003. Heti imaisi teksti mukaansa, kuin kotiinsa olisi tullut!
Niin kuin Kalle kertoo Tammerkosken sillalla -kirjassa, ettei hän viitsi kerrata Iijoki-sarjassa noita vankileirivuosia, vaan kehotta käymään Nälkämäki-kirjan kimppuun, niin enpä kerro minäkään tässä tämän kummempia, koska olen asiasta kertonut Hikatusta – hikkaj -blogissani vuonna 2016 Kutkansa kullakin -otsikon alla. Joten siellä enemmän.
Määrittelisikö lopuksi Nälkämäki-romaanin 26-osaisen Iijoki-sarjan ottopojaksi tahi lehtolapseksi tai hienommin assosiaatiojäseneksi ja merkitsisi sen numerolla 27.