Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Hän on Jorunn Omakosto. Hän on elänyt tässä maailmassa 1700-luvulta lähtien, jolloin hän luvattoman rakkauden seurausten takia suostui erääseen ehdotukseen. Hän suostui siihen lähes pakosta ja tähän liittyy myös se, miksi hänen on pakko, konkreettinen pakko saada käsiinsä suvun von B. esikoispoika. Aina. Joka sukupolvessa. Hänet on tuomittu. Heidät on tuomittu. Näin on määrätty.
Jorunn on asunut monissa paikoissa; Tukholmassa, Pietarissa, Vilnassa, Pariisissa, Berliinissä, Lontoossa ja nyt hän on täällä, Helsingissä. Hän rakastaa öisiä katuja ja valon välkkeitä, joiden välissä on syviä tummia syövereitä. Hänen on nälkä, hänen jokainen aistinsa kirkuu, kaipaa ja janoaa. Hän toteuttaa halunsa ajasta ja paikasta riippumatta, yleensä jättäen uhrit henkiin. Ei kuitenkaan aina, ei ehkä täälläkään. Hän on tullut etsimään tiettyä henkilöä ja tekemään lopun suvusta.
Nälkä kuljettaa hiukan epäperinteistä vampyyritarinaa hienolla kielenkäytöllään läpi vuosisatojen, eri kaupunkien ja vuosikymmenien tunnelmien. Jorunn on kaunis, hehkeä nainen, jolla on myös selkeitä seksuaalisia haluja veren nälän lisäksi. Hän rakastaa imeä kauniin pojan kalpeaa kaulaa. Joskus hän myös tekee teoillaan selkeän palveluksen henkilön läheisille. Tekeekö hän sen pyyteettömästi vai onko muistissa vielä se, miksi hän – nimenomaan hän – joutui aikoinaan turvautumaan tähän äärimmäiseen keinoon selviytyä?
Tämä ei mielestäni ole mikään perinteinen vampyyritarina. Kieli on runollista ja hieman surrealismiin vivahtavaa, jossa aistii vampyyrittaren sisäisen ajatusmaailman. Samalla aistii myös hänen erilaiset tarpeensa ja viiltävän yksinäisyytensä tässä maailmassa, jossa hänelle ei voi olla enää ketään. Mielenkiintoiseksi kirjan tekee myös Jorunnin sijoittuminen Helsinkiin ja hänen elämänsä täällä, yön syövereissä, etsien tiettyä henkilöä. Itse pidin tästä, lähinnä poikkeavan kerronnan takia. Minut tämä vetäisi hetkeksi mukaansa. Tosin moni muu on kuvannut perinteisiä vampyyreja paremmin ja taidokkaammin, mutta tämä luo ehkä suomalaiselle erilaisen tavan pelätä pimeitä, kaupungin keskustan varjoja. Hieno ja valtavirrasta poikkeava teos suomenruotsalaiselta kirjailijalta.