Tiesitkö, että 1600-luvulla muskottisäkillisen hinnalla sai ostaa talon Lontoosta? Tai että kahvi on alunperin lähtöisin Etiopiasta ja sen nimi tulee arabiankielisestä sanasta qahwa, joka tarkoitti tummanpunaista viiniä? Tai mitä mahtavatkaan olla 1800-luvun suomalaisessa keittokirjassa mainitut rippula, tukkula tai nökkälä? Tai mihin tarkoitukseen aamiaispöydän niin viattomat maissihiutaleet onkaan varsinaisesti kehitetty? Näitä asioita ja paljon muutakin käsittelee professori Jaakko Hämeen-Anttilan ja toimittaja Venla Rossin kirja Nälästä nautintoihin.
Ruoka ja syöminen ovat keskeisellä sijalla ihmislajin – kuten tietysti muidenkin lajien – elämässä, mutta ateriointi, ruoasta puhuminen ja sen merkityksen pohtiminen lienevät vain ihmiselle tyypillisiä. Nälästä nautintoihin lähtee liikkeelle kaukaa ihmiskunnan aamuhämärästä ja kulkee antiikin Kreikan ja Rooman kautta läpi historian aina nykypäivään asti – ja kaikki tämä on saatu mahdutettua vähän yli 200 sivuun! Kuitenkaan teos ei ole tylsän luettelomainen tai piinallisen akateeminen, vaan lukijaystävällisesti esseemäinen, voisi sanoa jopa että tarinoiva ja jutusteleva. Ja kun Hämeen-Anttila on ollut kirjoittajana, ei tarvitse syyttää kirjaa myöskään siitä, että se keskittyisi vain länsimaisiin kulttuureihin, mikä onkin ruokahistorian kannalta tärkeää, ovathan niin monet meille tutut ruoka-aineet ja tavat peräisin idästä.
Minulle tämän kirjan suurinta antia oli sen huomaaminen, että monet nykyaikaisina pidetyt ruokailmiöt ovatkin itse asiassa ikivanhoja, kuten vaikkapa eläinten oikeuksista puhuminen ja lihansyönnin rajoittaminen. Lisäksi minua huvitti erityisesti luku Gastronomian kielioppi, jossa kirjoittajat osoittivat, miten laajalle syömiseen ja ruokaan liittyvä sanasto on levinnyt muuhun kielenkäyttöön: ”Elämään voi joskus olla kypsynyt, varsinkin jos joutuu kohtaamaan raa’an todellisuuden.”
Kirjan kirjoittajista Venla Rossi on siis vapaa toimittaja ja ruokablogisti, ja Jaakko Hämeen-Anttila arabian kielen ja islamin tutkimuksen professori. Voin vain ihailla Hämeen-Anttilan monipuolisuutta, hän kun on oman leipälajinsa – ruokasanonta siinäkin taas – lisäksi pystynyt kirjoittamaan pätevästi, kansantajuisesti ja kiinnostavasti monista muistakin asioista, esimerkiksi vuonna 2013 ilmestyneessä kirjassaan Trippi ihmemaahan, jossa hän käsitteli huumeiden kulttuurihistoriaa. Todellinen renessanssi-ihminen siis!