Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Muistan kun joskus ala-asteella mietin, että maailmassa ei varmasti ole mitään tylsempää kuin sienet. En sietänyt sieniä ruoassa, eikä möllöttäjissä ollut muutakaan mielenkiintoista, mutta vähänpä sitä lapsi tietää. Merlin Sheldraken kirja Näkymätön valtakunta : miten sienet muokkaavat maailmaamme, mieltämme ja tulevaisuutta esittelee maailman, joka tuli itselleni aikamoisena yllätyksenä ja varmasti monille muillekin.
Olennaisinta sienissä ei oikeastaan ole se meille tuttu maanpinnalla näkyvä osio, vaan sienen juuriosa, joka yhdistyy muiden kasvien juuristoihin muodostaen laajoja, monimutkaisia verkostoja. Kasvien ja sienten yhteistyö on niin perustavaa laatua oleva ilmiö, että vielä ei ole löytynyt yhtäkään luonnonkasvia ilman omaa sientä, ne ovat yhtä olennainen osa kasvia kuin sen lehdet ja juuret.
Erityistä huomiota kirjassa annetaan oikeutetusti erittäin yleisille mykorritsasienille, jotka ovat maaperässä eläviä sieniä, jotka muodostavat symbioottisen suhteen kasvien juurten kanssa. Ne kietoutuvat juurten ympärille tai tunkeutuvat suoraan juurisoluihin, luoden laajan verkoston, joka ulottuu paljon kauemmaksi kuin kasvin omat juuret pystyisivät yksinään. Tämän ansiosta kasvit pääsevät käsiksi laajempaan ravinteiden ja veden lähteeseen. Vastavuoroisesti kasvit tuottavat fotosynteesin avulla glukoosia, jota ne toimittavat mykorritsasienille. Sienet eivät kykene yhteyttämään, joten ne ovat riippuvaisia kasveista saadakseen tarvitsemansa energian. Tämä energianvaihto on elintärkeä osa symbioottista suhdetta ja luo pohjan kaikelle muulle elämälle maapallolla.
Tämä on luonut särön yksilökeskeiseen ajatteluumme, jossa eliöitä on ajateltu itsenäisinä saarekkeina ja antanut sijaa yhä enemmän eliöiden keskenäiselle yhteistyölle. Tämä ei pelkästään liity sieniin, vaan myös mikrobeihin, joiden yhteys aivojemme toimintaan ja yleiseen terveyteemme on paljon suurempi kuin olemme osanneet aavistaakaan. Sieniin bakteerit puolestaan liittyvät erityisesti yhden jännittävän esimerkin kautta. Jäkälät eivät ehkä tunnu maailman innovatiivisemmalta asialta, mutta monin tavoin ne ovat juuri sitä; monimutkaisia monisoluisia eliöitä, jotka syntyvät eri eliöiden symbioosista.
Jäkälillä ja bakteereilla on kyky horisontaaliseen geeninsiirtoon, joka tarkoittaa lyhyesti geneettisen materiaalin siirtymistä yksilöltä toiselle muutoin kuin suvullisen lisääntymisen kautta. Tällöin eliö voi hankkia ominaisuuksia “valmiina” ja nopeuttaa evoluutiotaan huomattavasti. Bakteereilla horisontaalinen geenisiirto on normi, mutta sitä tapahtuu muillakin eliöillä ja juuri jäkälät ovat tässä mestareita. Ne ovat suorastaan kuin pieniä biosfäärejä, jotka sisältävät sekä yhteyttäviä ja ei-yhteyttäviä eliöitä, ja siten niissä yhdistyvät maapallon keskeiset aineenvaihduntaprosessit. Tämä tekee jäkälistä myös uskomattoman sitkeitä ja tärkeitä elämänmuotoja, jotka kykenevät kylvämään bakteerikantoja karuihin elinympäristöihin, joissa mikään muu ei selviydy.
Kiinnostavaa sienissä ylipäätään on se, miten aivottomilla eliöillä esiintyy monimutkaista, ongelmanratkaisuun perustuvaa käytöstä. Eräässä kokeessa osoitettiin, että sienirihmastot pystyivät muodostamaan tehokkaimman mahdollisen verkon löytääkseen ruokalähteitä labyrintissä, valiten lyhyimmät reitit ruuan luokse samalla minimoiden kokonaiskasvunsa. Sieni on parempi löytämään tehokkaat ratkaisut metroverkoston reitittämiselle kuin ihminen.
Sienet voivat myös lähettää kemiallisia signaaleja toisilleen, varoittaen läheisiä sieniä mahdollisista uhista, kuten nälästä tai sairauksista. Joidenkin sienilajien rihmastot johtavat jopa sähköaaltoja samaan tapaan kuin eläinten hermosolut sähköimpulsseja. Miten sienet oikeastaan aistivat ja tulkitsevat maailmaansa on kysymys, jota ollaan vasta hiljalleen avaamassa, mutta jälleen kerran näyttää siltä, että luonto on paljon ihmeellisempi kuin on osattu kuvitella.
Sheldrake käsittelee myös sienten kummallisempia ominaisuuksia, kuten niiden kykyä manipuloida eläinmieliä. Zombisienet kykenevät hallitsemaan isäntähyönteisten käyttäytymistä uskomattoman tarkasti, mutta eivät ihmisetkään jää osattomaksi tällaisesta manipuloinnista kuten tiedämme psilosybiiniä tuottavista sienistä. Voiko jopa sanoa, että psilosybiinisienet sonnustautuvat mieleemme samaan tapaan kuin loissienet sonnustautuvat muurahaiseen kehoon? Neuromikrobiologialla riittää totisesti paljon tutkittavaa.
Näkymätön valtakunta on niitä tietokirjoja, jotka avaavat lukijalle aivan toisenlaisen maailman ja esittää kysymyksiä, joita ei ole koskaan aikaisemmin tullut miettineeksi. Miten sienten kykyä hajottaa voitaisiin hyödyntää vaikkapa ympäristön puhdistamisessa, tai minkälaisia vaikutuksia on sillä, että jalostetuilla viljelykasveilla ei ole samanlaista kykyä verkostoitua sienten kanssa, kuin niiden luonnonvaraisilla lajikkeilla? Joka tapauksessa sienitutkimuksessa riittää perattavaa, sillä tällä hetkellä kaikista sienilajeista tunnetaan arviolta vain vaivaiset kuusi prosenttia. Silmiä avaava kirja, suosittelen tutustumaan!