En lapsena ollut Muumien ystävä. Meillä ei kotona luettu Muumi-kirjoja ja televisiosarjaankin olin jo hieman liian vanha. Pidän kuitenkin Janssonin aikuisille kirjoittamista novelleista, joten kesälomaa odotellessa päätin antaa Muumeille vielä mahdollisuuden. Tartuin kuitenkin yhteen Janssonin viimeisistä ja vakahenkisimmistä Muumi-kirjoista, novellikokoelmaan Näkymätön lapsi.
Lukukokemus osoittautui erittäin positiiviseksi. Toki kirjan miljöönä toimii sadunomainen Muumilaakso ja mukana ovat sen tutut asukit, mutta perhe-elämän tilalla kirjan keskiössä ovat yksilöt. Kahdeksasta novellista seitsemässä tarina kietoutuu vain yhden hahmon ympärille. Se kahdeksas eli viimeinen onkin sitten ilkikurinen parodia joulusta.
Muutamat tarinat antavat lastenkirjamaisesti jonkinlaisen opetuksen, mutta useammissa on kyseessä yksilön kohtaama kriisi ja siitä selviytyminen. Vilijonkka pelkää koko ajan onnettomuutta, mutta kun se lopulta tulee, hän pääsee irti kaikesta vanhasta ja alkaa vihdoin elää niin kuin itse tahtoo. Muumipappa pakenee omaa arkipäiväistä isänrooliaan tajutakseen, että se on oikeastaan elämän paras rooli, ja Hemulista tulee onnellinen, mutta ei sillä tavalla, kuin hän oli alkujaan kuvitellut. Toki mukana kulkevat myös Muumi-kirjojen perusteemat ystävyydestä ja suvaitsevaisuudesta, jotka näkyvät erityisesti kirjan niminovellissa.
Tarinat sulkeutuvat kauniisti ja vähäeleisesti liikoja selittelemättä. Lapsilukijoille mukana on toki lohikäärmeitä ja merihirviöitä, mutta luulen, että monen novellin syvin sisältö ei lapsille välttämättä aukene. Sen sijaan aikuinen lukee tarinoiden hienosyisen psykologian ja tunnistaa tekstistä monia ihmiselämän peruskriisejä. Lapsilukijoille voi käydä siis niin kuin Nipsun tarinassa. Nuuskamuikkunen lohduttaa Nipsua tarinalla, jonka merkitystä Nipsu ei kuitenkaan ymmärrä, koska se takertuu koko ajan pieniin yksityiskohtiin. Mutta niinhän se alkujaan olikin: sadut olivat aikuisten viihdettä, kunnes niitä alettiin käyttää pedagogisiin tarkoituksiin. Toisaalta näiden novellien laatu perustuu juuri siihen, että ne tarjoavat jokaiselle lukijalle jotain, iästä riippumatta.