Toimittaja Sonja Saarikosken erinomaisessa Naisvangit-teoksessa kerrotaan suomalaisten naisvankien elämästä. Naisvangit on kiehtova, surullinen ja mieleenpainuva kirja.
Paula, Sabrina, Kassandra ja Eveliina ovat eräitä Saarikosken kirjan päähenkilöitä. He ovat olleet tai ovat edelleen vankeja. Saarikoski on kulkenut heidän mukanaan ja kertoo heidän elämästään. Monen päähenkilön menneisyys ja nykyisyys ovat kaoottisia ja väkivaltaisia. Naisvankien henkilökohtaisten muistojen ja viranomaisasiakirjojen perusteella muodostuu lohduton, lähes epätoivoinen kuva osattomuudesta ja väkivallasta, jotka periytyvät sukupolvelta toiselle. Kierrettä on vaikea katkaista.
Naisvankien synkkyyden keskellä on pieniä iloja ja toivonpilkahduksia. Tulevaisuus voi olla parempi naisvangillakin. Saarikosken kirjassa mielipiteensä asiasta kertovat myös humaanisti ajattelevat vankilanjohtajat.
2000-luvun naisvankien joukkoon on lisätty 1960-luvulla tuomiota istuneen Ista Laitisen kommentteja. Laitisen kaltaista terävää ja häijyä sanailua lukee mielellään. Hänen mielipiteensä vankilauudistuksista on kirkas ja taipumaton: ”Sellaisia ne on ne paljon puhutut vankila uudistukset. Se on sama kuin haista mun perse.”
Sonja Saarikosken Naisvangit on yksi vuoden parhaimpia kirjoja. Se on hyvin kirjoitettu, erittäin mielenkiintoinen ja avartava teos.