Tässäpä on Outi Pakkasen odotettu uutuus. Loppukesä sai kivan huipennuksen, kun käsissäni oli Naistenkutsut. Se on turvallisen jännittävä psykologinen tarina, jossa uhri kuolee siististi, eikä tarvitse sen takia voida pahoin, että murha olisi kovin verinen.
Max Luotola on nilkki, oikea nilkkien nilkki. Narsistinen naissankari, joka sanoi suorassa TV-lähetyksessä: ”Ainoa asia, jota jään kuolinvuoteellani harmittelemaan, on se etten ehtinyt kaataa kaikkia maailman naisia.” Tämä repliikki saa lukijan niskakarvat viimeistään nousemaan rullalle ja toivomaan, että mitähän tuollaiselle voisi sattua…
Kun lukija on kantansa luonut, hän saa vertaistukea kaikilta kirjan naisilta. Jutta, Lotta, Netta ja Ditte. Jokaisella on syynsä, sillä onko Max Luotola kohdellut ketään hyvin, no ei. Tai voi joskus olla, ohimennen, mutta silläkin on ollut tarkoituksensa.
Outi Pakkanen esittelee näillä Naistenkutsuilla henkilöt jälleen niin, että jokaisen persoona tulee hyvin esiin. Max Luotolan exät ja nyksä, mutta lisäksi on jo edellisistä kirjoista tuttu, ei Anna Laine, vaan Manna Mela, joka on toimittaja ja kotoisin Kouvolasta! Manna on se, joka haluaisi tehdä lehtijutun Max Luotolasta, mutta haastateltavat ovat joko innokkaita tai sitten ei.
Kirjassa käy heti ilmi, että kun esitellään narsistinen, äärimmäisen ikävä ihminen, niin tottakai sellainen pääsee hengestään, mutta milloin ja kenen toimesta, siinäpä sitä onkin mysteeriä. Perinteisen dekkarin menetelmin esitellään liuta ehdokkaita, joista kaikki voisivat olla syyllisiä, mutta kuka se lopulta on, onkin se kirsikka kakun päällä.
Sujuvasanainen Naistenkutsut on piriste hämärtyvään syysiltaan ja sen jälkeenkin, oli valoa tai ei. Kirjassa sitä on. Suosittelen, etenkin jos pitää ihmismielen kiemuroista.