Naiset valehtelevat, mutta eri tavoin kuin miehet, sanoo Ljudmila Ulitskaja.
Lieneekö mahtava, miehinen valhe, strategisesti ja arkkitehtonisesti harkittu ja ikivanha kuin Kainin sana, olla lainkaan verrattavissa naisen herttaiseen valehteluun, jossa ei piile minkäänmoista mieltä, taka-ajatusta tai edes etupyyteitä?
Ulitskaja kuvaa tässä yhteen nivoutuvassa novellikokoelmassa tai episodiromaanissa erilaisia valheita. Päähenkilö Ženja elää 1900-luvun lopulla älymystön edustajan lievästi levotonta elämää lopunajan Neuvostoliitossa ja Venäjällä ja kuulee monenlaisia tarinoita eri naisilta.
On tarinoita rakkaudesta, pettämisestä, miehistä, lapsista, unelmista ja pettymyksistä. Miksi naiset kertovat Ženjalle valheitaan? Mitä he siitä saavat? Ulitskaja kuvaa paljolti naisten elämää kaunistavia valheita, jotka kenties saavat elämän katkeruudet maistumaan makeammilta.
Tämä on ilmeistä ensimmäisessä novellissa Diana, mutta varsin hyvin myös Onnekas sattuma -novellissa, jossa Ženja päätyy Sveitsiin haastattelemaan venäläisiä striptease-tanssijoita ja prostituoituja dokumenttielokuvaa varten ja kuulee kaikilta hyvin samankaltaisen elämäntarinan.
Naisten valheet on hieno kirja, jossa kepeys ja surullisuus yhdistyvät tyylikkäästi.