Naisten työt on erittäin mielenkiintoinen satavuotinen katsaus naisen elämään vuosilta 1860–1960. Runsailla kuvilla varustettu teos avaa oven naisen elämään, mitä se on ollut aika, kun ei ole ollut mitään mukavuuksia.
Kirjassa kerrotaan, millaisia päivät olivat maalla, kun töitä tehtiin koko ajan. Kaikki tehtiin käsin, kesät talvet. Mitään koneita ei ollut. Millaista oli säätyläisyys, naisen asema ja miten se on siitä muuttunut. Kun nainen oli täysin miehen armoilla tai anopin.
Kun itse luki kirjaa sohvalla kaikessa rauhassa, niin pani miettimään. Tarviisko valittaa, jos on pyykkiä kertynyt? Entisajan naiset pesivät pyykkiä käsin, kaiken pyykin, vaikka vaatteita ei joka päivä vaihdettukaan, hyvä jos viikoittain. Kun lakanoita huuhdeltiin avannossa ja kuivatettiin ulkona. Jos kaikilla mukavuuksilla varustettu nykyajan nainen joutuisi ajassa taaksepäin, olisi heti rakot käsissä ja loppupeleissä kuolema.
Karjanhoitokin oli ennen sitä, että lehmät lypsettiin käsin, maitoja kuljetettiin itse, veneellä ja kärryillä, reellä. Nykyään lehmät menevät itse lypsettäviksi koneisiin ja maito haetaan pihasta.
Silti, aikoinaan naisten töitä ei juurikaan arvostettu, vaikka he joutuivat olemaan peltohommissakin miesten apuna. Kun tämän kirjan lukee, arvostus nousee ja oman aikakauteni naisten valitukset työn määrästä tuntuvat lähinnä vitsiltä. Kyllä, tunsin piston sisälläni.