Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Tässä elämäkerrassa käydään läpi Juhani Ahon elämä alusta loppuun, opiskeluaikainen aktivismi ja mielipiteet, matkat ja avioituminen, seesteisemmät elämänvaiheet sekä palaaminen tavallaan henkisille juurilleen. Ikävä kyllä aika on kohdellut huonosti Ahoa, vaikka hänen suurimmat romaaninsa Juha, Panu, Papin rouva, Rautatie sekä Kevät ja takatalvi löytyvät kyllä useimmista kirjahyllyistä. Harva niihin enää tarttuu, harmi sinänsä.
Mutta ennen oli toisin ja Aho oli oman aikansa sankari. Kirjoittaja saa lukijan näkemään miehen arvon. Ei pelkästään esimerkiksi Jean Sibeliuksen kirjeillä, vaan muutoinkin. Hänen aikanaan suomen kieli kehittyi kirjallisuuden ja itsenäisen Suomen kieleksi. Tämän kehitys näkyy myös elämäkerrassa, kirja tuo esiin Ahon rooliin kirjallisten virtausten uteliaana maahantuojana, Ahon eurooppalaiseen vastaanottoon, Nobel-ehdokkuuteen ja ystäväpiiriin. Varsinkin varhainen Nobel-ehdokkuus, myöhempikin toki, ovat varmasti asioita, joista harvemmin on keskusteltu enemmän.
Naisten mies ja aatteiden on elävää tekstiä, hätkähdyttävää jopa, jos miettii ajankohtaa. Aikaa, jolloin nämä suurimmat romaanit on kirjoitettu. Ja toki jokainen alkaa etsiä romaaneista niitä eroottisia kolmioita, tragedioita, salasanomia ja ties mitä — siihenhän Panu Rajala suorastaan yllyttää! Kirjan nimikin on sen verran provosoiva… ensin naiset, sitten aatteet? Vaikka Aho on sentään kansalliskirjailija!
Turha huolehtia, aatteet ovat kuitenkin etusijalla ja ne nousevat esiin tehokkaasti, samoin eri teosten sekä niiden syntyminen. Kirja on myös iso osa suomalaista kulttuurihistoriaa. Tästä tulevat tutuiksi viimeistään Minna Canth sekä useat eri taiteilijat sekä ajattelijat, kukin tavallaan.
Ahon omasta avioliitosta ei niinkään saa kaunista kuvaa, mutta lehtimiehenä ja kalamiehenä hän pitää kirjassakin pintansa. Huomattava määrä artikkeleita muun muassa eri matkoilta on saanut sijansa eri lehdissä, samoin mielipidekirjoitukset sekä runsas kirjeenvaihtokin tulee tässä esille. Kuvitus tukee erittäin hyvin elämäkertaa ja on sopivan vaihtelevaa!
Kirja on helppolukuinen, mielenkiintoinen teos erään miehen elämästä, jolla oli tarve kirjoittaa ja joka sai kirjoittamiseen hyviä neuvoja riittävästi. Se on myös hieno kirja kotimaisten klassikkojen synnystä, oman aikansa tärkeistä teoksista. Täytyy sanoa, että itse pidän edelleen eniten Panusta, mutta olen lukenut kyllä muutkin. Suosittelen, lyhyimmistä Lastuista ja Panusta on vaikka hyvä aloittaa. Ehkä tämä hiukan tavanomaisesta poikkeava elämäkerta saa myös jonkun ennakkoluuloisen tarttumaan Ahon lukuisiin teoksiin, vaikka ei olisikaan niihin aikaisemmin tutustunut — vaikka pelkästä uteliaisuudesta.