Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Ensinnä on pakko kehua Jelena Tšižovan kirjailijaesittelyä, joka alkaa näin: ”Venäläinen Jelena Tšižova (s. 1957) päätti ryhtyä kirjailijaksi pelastuttuaan palavalta risteilyalukselta.” Tämähän olisi itsessään jo todella erinomainen romaanin aloitus.
Naisten aika ei kuitenkaan kerro orastavasta kirjailijuudesta merellisen katastrofin jälkeen, vaan se antaa lukijan kurkistaa 1960-luvun Neuvostoliittoon ja elämään kotipiirissä, naisten maailmassa. Antonina työskentelee tehtaassa ja elää tyttärensä Suzannan kanssa. Tytär on puhumaton, piirtää vain, mutta kaikesta päätellen fiksu tapaus.
Antonina on ollut haluton pistämään lasta seimeen tai tarhaan, koska pelkää, että mykkä tyttö viedään häneltä sairaaloihin ja laitoksiin, eikä tyttöä sen jälkeen enää näe. Niinpä syntyy järjestely, jossa naapurin muorit Ariadna, Jevdokia ja Glikeria hoitavat tyttöä, kun äiti on töissä.
Vaikka Antoniaa etukäteen pelotellaan mummoista, järjestely toimii ja mummot hoitavat Suzannaa kuin omaansa. Hoitamisen ohella muorit huolehtivat tytön kasvatuksesta ja puhuvat tälle vanhoista ajoista, kastatuttavat tytön salaa äidiltään (eivätkä Suzannaksi, se on saraseenien nimi ja sopii huonoille naisille; tytöstä tulee kirkonkirjoissa Sofia), kertovat piirityksen ajoista ja niin edelleen. Mummoilta Suzanna saa tietää historiasta, josta virallisemmin ollaan hiljaa.
Tarina etenee nytkähdellen, välillä kahden kappaleen välissä saattaa tapahtua paljonkin. Kertojan näkökulma vaihtelee milloin minnekin, joten lukijana saa olla tarkkana, jotta pysyy kärryillä. Kirja on kuitenkin mielenkiintoinen sekä henkilöiltään – mummot ovat ihastuttavan värikkäitä hahmoja kaikkine vanhoine muistoineen – että 1960-luvun Neuvostoliiton ajankuvana. Ruoasta on vähän pulaa, samoin asunnoista, mutta vaikkapa televisiot tulevat ja pyykkikoneistakin puhutaan. Politiikkaa ja neuvostoja vasta riittääkin.
Naisten aika on mainio kirja ja mummoineen kaikkineen hienoa vaihtelua, jos muuten lukee mieskeskeistä kirjallisuutta. Tässä kirjassa miehet ovat lähinnä vähän surkeita sivuhenkilöitä.
