Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Tässäpä sitä taas lytätään miestä maanrakoon, kuten nykytapana on.
- Sulho Sipilä
- Alvar Aalto
- Eero Järnefelt
- Santeri Salokivi
- Leevi Madetoja
- (Eino Leino)
- Akseli Gallen-Kallela
- Tyko Sallinen
Yllä jonossa taiteilijamiehet, jotka mursivat naisen tahdon tahallaan tai huomaamattaan. Heidän vaimonsa saivat unohtaa omat kykynsä ja asettua aloilleen aviopuolisonsa tueksi. Ja jos eivät alistuneet, niin hukka peri.
Näistä alistuneisiin varjonaisiin paneutuu Moona Laakso kirjassaan Naisia jotka etsivät suurta tulta. Oikeastaan eläytyy mukaan varjonaisten elämään, ystävystyy heidän kanssansa ja pääsee jopa etäpuhekosketukseen joidenkin kanssa, eli paheksumaan noiden taiteilija-aviopuolisojen itsekkyyttä. Miehet estivät naisten omat taiteilijaurat: mitä olisikaan Gretasta, Ainosta, Elissasta, Saimista, Majsista, Hiljasta, Kirstistä ja Helmistä tullut, jos olisivat päässeet kuorestaan?
Tasapuolisuuden vuoksi on Moona Laakso ottanut mukaansa myös yhden naistaiteilijan, Tove Janssonin, jonka varjoon avopuoliso Tuulikki Pietilä jäi, koska itse niin halusi – ei Tove.
Kuten huomaatte, hiukka ärsyyntyneenä luen kirjaa, mukana eläytyen, mikä takaa, että kirjahan on luettava kirja, mukiinmenevä, herättelevä. Siis: ei huono! Oikeastaan Moona tutkii ja lukee kirjassaan noista naisista kirjoissa kirjoitettua tekstiä ja tulkitsee omalla tavallaan tekstejä meille lukijoille. Tavallaan olen siis lukijan lukijana!
Laakson feministinen ote on vankka ja luja, subjektiivinen yksipuolisuus kiehtova – tuumaakaan ei periksi miehille. Mieslukijaa, joka heräsi aikoinaan aatteelle nyökkäilemään loistavan Heidi Liehun Perhosten valtakunnan (Sphinx, 1998) myötä, nikotuttaa, miltei hävetyttää sukupuolisuutensa. Panee etsimään silmukalle höllentäjää. Löytää onnekseen Sylvi Kekkosen Kiteitä vuodelta 1949: ”Pientä on miesten sortamisen halu naisiin nähden verrattuna naisten sortamisen haluun toisiinsa nähden.”
Moona Laakson naiskirja varjonaisista on mieleenpainuvan persoonallinen, vaikka itse sanoma ei uusi olekaan, sillä samanlainen alisteinen on ollut naisen asema kautta historian. Mitä nyt viimeisimmän vuosisadan ajan on yritetty voimakkaammin nostaa esille ja saada vihdoin muutosta aikaan takomalla asiaa miessukupuolen kovapäisiin kalloihin. Töitä näemmä piisaa.