Nainen junassa on esikoisteos ja megahitti: kirja nousi myyntilistojen kärkeen sekä Yhdysvalloissa että Iso-Britanniassa ja elokuvaoikeudetkin on tietysti myyty. Goodreadsin arvioita on hauska lukea: joukossa on runsaasti viiden tähden hehkutuksia, mutta myös yhden tähden ”en voi käsittää, miten tällaista kuraa julkaistaan”-vuodatuksia.
En ihmettele kirjan suosiota: vetävä trillerihän tämä on. Kirjan päähenkilö on Rachel, joku matkustaa samalla paikallisjunalla joka päivä. Radan varrella, lähellä Rachelin entistä asuntoa, asuu pariskunta, jonka elämää Rachel matkoillaan seuraa. Eräänä päivänä hän näkee jotain poikkeuksellista ja pian sen jälkeen pariskunnan nainen katoaa. Rachel päättää mennä tietoineen poliisin puheille.
Asiassa on vain yksi pikku mutta: Rachel on alkoholisti, joka vainoaa entistä miestään Tomia ja tämän uutta puolisoa Annaa, jotka asuvat kadonneen naisen lähistöllä. Poliisit eivät pidä Rachelia erityisen luotettavana todistajana, mutta Rachel haluaa silti auttaa – ja päätyy sekaantumaan tapaukseen enemmän kuin olisi tarpeen.
Vaikka lopetus ei ällikällä lyökään, matka sinne on mielenkiintoinen, kiitos epätavallisen epäluotettavan kertojan. Rachel on pitkin kirjaa enimmäkseen humalassa, eivätkä kirjan muutkaan kertojat, Anna ja kadonnut nainen Megan, ole täysin luotettavia. Henkilöistä paljastuu uusia piirteitä loppuun asti. Tämä epäluotettavuus toimi ja oli rakennettu hyvin ja siksi Nainen junassa toimii.
Monien runsaasti hehkutettujen kirjojen tapaan Nainen junassa ei välttämättä täytä kovin korkealle viritettyjä odotuksia, mutta jos odottaa kevyttä, vetävää viihdettä, ei tarvitse pettyä.