Uuden kirjan ilmestyminen Marian Keyesiltä on aina ilouutinen, sillä luvassa on aina takuuvarma lukunautinto, joka ei kuitenkaan päästä lukijaansa liian helpolla. Näennäisesti kevyistä aiheistaan huolimatta Keyes ei välttele rankkojakaan teemoja ja hänen kirjoissaan onkin käsitelty muun muassa päihderiippuvuutta, perheväkivaltaa, synnytyksenjälkeistä masennusta ja monia muita usein vaiettuja aiheita.
Toisinaan synkistäkin juonenkäänteistä huolimatta kirjat ovat kuitenkin ensisijaisesti viihdyttäviä, eikä lukijan tarvitse pelätä synkkyyteen vaipumista. Keyesin sankarittaret ovatkin monista heikkouksistaan huolimatta varsinaisia supernaisia, jotka mustan huumorin turvin selviävät koettelemuksesta kuin koettelemuksesta.
Nainen joka varasti elämäni jatkaa samalla tutulla linjalla, sillä kirjan sankarittaren Stella Sweeneyn taustalta löytyy vakava sairaus, joka tavallaan vahingossa tekee hänestä menestyskirjailijan. Puolivahingossa saavutettu menestys uhkaa kuitenkin muodostua Stellalle rasitteeksi, sillä toisen kirjan kirjoittaminen ei ole enää läheskään yhtä helppoa kuin ensimmäisen.
Sairauden ja menestyksen myötä myös Stellan avioliitto on ajautumassa karille, mitä juuri murrosiän ylittäneet lapset eivät katso hyvällä. Avioliittonsa ja uransa kanssa painiskeleva Stella joutuu pohtimaan tulevaisuuttaan uudesta näkökulmasta, sillä jotenkin oma elämä ei sairastumisen jälkeen tunnu enää samalta kuin ennen sitä ja muutoksia on väistämättä luvassa. Tämä kuitenkin edellyttää sitä, että Stella ottaa elämänsä omiin käsiinsä ja lakkaa ajelehtimasta muiden toiveiden mukaan.
Nainen joka varasti elämäni on hieman kuin elämä itse: hauska, koskettava, surullinen, pelottava, turhauttava, nautinnollinen ja myös täynnä arkisia pettymyksiä. Suosittelen lämpimästi, kuten muutakin kirjailijan tuotantoa.