Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
”Kun ikkunat on pesty, maailma on kirkas ja selkeä. Kaikki muukin on kirkasta ja selkeää. Jos ikkunat ovat olleet tosi likaiset, voi pesijä joutua omnipotenssifantasian valtaan: olen pessyt maailman. Silloin voi nostaa jalat pöydälle ja heittäytyä ihailemaan häikäisevää, putipuhdasta näkymää.”
Näin kirjailija Tittamari Marttinen havainnoi hetkeä arkisen ikkunanpesun jälkeen.
Nainen joka söi napoleonin sisältää lyhyitä sukelluksia juuri arjen iloihin. Näitä tekstejä olisi liian juhlallista nimittää esseiksi, mutta eivät ne oikein pakinoitakaan ole; ehkäpä kysymys on vain paperille vangituista aistien kokemuksista.
Tittamari Marttinen on julkaissut pitkän uransa aikana melkoisen määrän lastenkirjoja sekä joitakin runoteoksia aikuisille; saattaa olla että juuri näiden alojen kirjoittajan tulee olla tarkka havainnoimaan elämän pieniä yksityiskohtia. Marttisen tekstissä minua miellyttää sen raikas aistimusvoimaisuus ja kirjailijan kyky välittää muutamalla lauseella erilaisia tunnelmia, on kyseessä sitten puhtaiden lakanoiden, ostoskeskuksen vilinän, leivoskahvien tai sitten ihan vain joutilaan hetken kokeminen. Toisaalta lienen kyllin matalamielinen ajatellakseni että kirjailijan elonpiiri vaikuttaa melko elitistiseltä ja että hänen tavassaan luetella ulkomaanmatkojen kokemuksia on vähän brassailun makua…
Kaiken kaikkiaan Nainen joka söi napoleonin on kuitenkin sangen viehättävä kirja ja voisin hyvin kuvitella sitä vaikka lahjaksi.
