Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Tässä kirjassa on mies ja nainen. Nimiä ei kerrota. Ei tarvitse.
Omalla tavallaan he kertovat tarinaansa ja lukija pääsee mukaan siihen, miten ne yhdistyvät. Teksti kulkee, kietoo otteeseensa, lukija on keskella huimaa tarinaa, jonka päätöstä ei voi mitenkään edes arvailla.
Mies pakenee hautajaisista. Oma äiti on kuollut, mutta hän ei ollut sellainen äiti, josta olisi voinut jotain kaunista ja lämmintä sanoa. Ilmenee, että se miten äiti oli miestä aikoinaan kohdellut, on jättänyt jälkensä.
Naisella on elämä, joka on hyvin ahdistunutta. Hänellä on Ronja-tytär ja sisko, Linda. Pääasiassa sisko hoitaa Ronjaa. Linda on hankkinut talon Lahdesta ja kun nainen menee sinne, hän tapaa Lindan hyvän ystävän, työkaveri Erkan. Se tuo pintaan kaikkea sellaista menneisyyden pohjasakkaa, mistä kukaan ei tiedä mitään. Se vaan sysää liikkeelle jotain sellaista, mitä ei voi enää pysäyttää.
Mies ja nainen ovat tavanneet, viettäneet aikaa toistensa kanssa, veneilleet ja nauttineet toisistaan. He ovat olleet melkeinpä rakastuneita. Kaikki kivat ovat ilmassa.
”Tämä on noloa. Minä, tällainen paska, tuollaisen jalon miehen rakkauden kohteena. Sitten raivo, puhdas äkillinen suuttumus, miehen sanat, ja miten hän sivalsi niillä minua: sanat olivat tuntuneet paremmilta kuin mitä puhtain kipu voi tuntua.”
Nainen katoaa! Mihin ja miksi, niin lukija tietää, mutta mies ei. Mies ei anna periksi, ottaa yhteyttä Lindaan, naisen siskoon ja saa jotain pientä johtolangan tynkää ja niin jatkaa etsintöjä. Löytää naisen…
Simo Halinen on osanut kertoa koko tarinan niin, että se koukuttaa ja ei millään voi lopettaa, ennen kuin on saanut lukea loppuun, että miten kaikki päättyy. Todella hienosti kuvattu, miten yhdellä tapahtumalla voi olla niin kauaskantoiset seuraukset.
