Voi Luoja, jos olisit vielä tunnin verran pystynyt pitämään hänen jalkansa yhdessä, niin olisin ehtinyt aamun ensimmäiseen bussiin ja pelastunut.
Runoilija joutuu suhteeseen naisen kanssa. Hän ei alusta alkaenkaan pidä oikeastaan mistään naisessa, mutta niin vain vähitellen syntyy lapsi, mennään naimisiin, käydään vieraissa, riidellään ja erotaan. Sitä kutsutaan elämäksi. Olavi Ruitlane kirjoittaa parisuhteellisuuden ongelmista räväkästi, suorasukaisesti ja mitään sensuroimatta.
Ongelman ytimessä on nainen. Mahdottoman naisen kanssa eläminen johtaa miehen touhuamaan kaikenlaista muutakin, rellestämään toisten kanssa aina kun se vain on mahdollista ja katoamaan päiväkausiksi ”työmatkoille” ja ”kalaan”. Mustalla huumorilla silatun kirjan railakkaassa menossa holtti on loppua yhdeltä jos toiseltakin.
Loppua kohti kohelluksen seasta löytyy yhä enemmän asiaa, kun miehen ja naisen avioerossa panoksena on myös lapsen huoltajuus. Naista on yhä vaikeampi ymmärtää, ja mies ei jaksa enää taistella oikeuksiensa puolesta. Mutta toisaalta uuden pikkuvaimon kanssa elellessä miehelle alkaa aueta myös usko todellisen rakkauden mahdollisuuteen.
Virossa ilmestyessään Nainen oli bestseller. Se herätti kiitosta ja pahennusta, ja kylmäksi se ei takuulla jättänyt yhtäkään lukijaansa. Ei minuakaan. Nainen on mukaansatempaava, persoonallinen ja hauska, mutta kuitenkin, jos pintaa syvemmälle katsotaan, myös vakava teos, jota kelpaa suositella myös Kirjavinkkien lukijoille. Takuulla se ei kaikkia miellytä, mutta kyllä se lukea kannattaa.