Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Bruno lähtee ilman sitoumuksia Irlantiin täyttääkseen lopultakin isälleen antamansa lupauksen. Nyt se on helppoa, koska pankkiiriliikkeen kaaduttua hänkin sai potkut ja lisäksi Obaman ensimmäinen vaalikiertue jännittää käsittämättömän paljon. On aika perehtyä suvun siirtolaistaustaan ja ehkä tavata kaukaisempia sukulaisiakin.
Addie puolestaan hoitaa isäänsä tämän kotona tapaturman jälkeen. Päivät ovat tylsiä ja isän tavat hieman stressaavan pedanttisia ja monotonisia. Toisaalta, ei hänelläkään ole juuri nyt arkkitehdin töitä tehtävänä. Lama on iskemässä Irlantiinkin pahemman kerran ja Addie täyttää muuten epätoivoiset ajatuksensa uimalla ja ulkoiluttamalla loistokasta löytökoiraansa ikävien henkilökohtaisten vastoinkäymisten jälkeen.
Kun näiden kahden – ei enää aivan nuoriin lukeutuvien päähenkilöiden – tiet risteävät toisen sukupolven pikkuserkusten tavatessa, rakkaus leimahtaa lähes välittömästi. Leimahtaa onkin ehkä väärä sana kuvaamaan sitä tunnetta, kun kokee toisen vain olevan niin tuttu ja lämmin välittömästi. Pariskunta viettää unohtumattomia hetkiä tehden päiväretkiä Dublinin ympäristöön ja vain olemalla toistensa seurassa lähes herkeämättä. Addie ei oikein ymmärrä Brunon ajattelutapaa, tämän optimismia, vahvaa identiteettiä sekä jatkuvaa menneisyyden vatvomista. Puhumattakaan siitä, että hän ymmärtäisi miehen Bruce Springsteen -ihastusta. Hänenhän menneitä pitäisi kaivella, koska Addie ei muista juuri mitään edes äidistään saati sitten sukulaisistaan ja hyvin vähän edes lapsuudestaan. Toki sisko oli aina läsnä, hänhän oli kuin äiti ainakin. Isä taas teki pitkää päivää sairaalalääkärinä. Niin, Brucea Addie lisäksi lähes inhoaa…
Menneisyyden haamut tavoittavat kuitenkin molempia, eivätkä aina niin miellyttävällä tavalla. Addie on aina tuntenut, että häntä seuraavat tummat pilvet, eikä hän todellakaan ole ollut väärässä. Siksi kohtalo on niin helppo hyväksyä – se on jotain, missä toiset ympärillä olevat eivät voi auttaa ja joka jokaisen on kohdattava yksin.
Näin se päättyy on perusaiheeltaan melko tyypillinen, mutta hyvin kirjoitettu ja muutamia mukavia sivuheittoja sisältävä rakkausromaani. Politiikka ja irlantilainen maisema luovat omat lisänsä kerrontaan ja teos varmasti kuluu romanttisista ja surullisistakin romaaneista pitävien käsissä.