Johanna Morrigan on nuori tyttö, köyhässä perheessä. Isä on jokseenkin huithapeli, joka haaveilee rock-tähteydestä ja äiti koittaa parhaansa mukaan pitää lapset ruuassa. Johanna on hyvin kiinnostunut musiikista, lainaa kaikki mahdolliset levyt ja kirjoittaa niistä äärimmäisen nasevia ja omaperäisiä ”arvosteluja”. Hyvin pian hän ei halua olla Johanna Morrigan vaan tekee itsestään Dolly Wilden. Tällä nimellä hän sitten kulkee koko kirjan, sen kertoman tarinan läpi.
Dolly on hyvin seksuaalinen, joka tulee julki kaiken aikaa, ei kuitenkaan häiritsevästi vaan erittäin hyvällä, hersyvällä huumorilla. Dolly taistelee päämäärätietoisesti itsensä musiikkilehteen töihin ja pääsee siten rock-maailmaan ja oppii tuntemaan musiikin tekijöitä. Dolly antautuu näihin pyörteisiin todella intensiivisesti ja keinoja kaihtamatta.
Dolly kantaa huolta perheestään ja niin ollen kirjoittaa arvosteluja ja antaa kotiin rahaa, helpottaakseen edes vähän sitä, että ollaan köyhiä. Hän on nuori ja kasvamassa aikuiseksi, joka on tämän kirjan yksi mielenkiintoisimpia aiheita. Miten oman itsensä kanssa elämä voikin olla vaihtelevaa ja kun täytyy ottaa jokin suunta. Onko suunta oikea, sekin selviää. Keskustelut muiden ihmisten, eritoten isoveljen kanssa, ovat parhaita pätkiä, verbaalista ilottelua ihan viimeisen päälle.
Caitlin Moran tykittää joka tapauksessa sellaista tekstiä, että sitä on riemullista lukea. Kirjassa on monta niin hauskaa ja sanallisesti mahtavaa kohtaa, että tekisi mieli lukea niitä ääneen tai ainakin moneen kertaan; soittaa kaverille ja sanoa, kuunteleppas tätä.
Jos kirja olisi elämäkerrallinen, se voisi olla karua luettavaa, mutta sen ollessa fiktiivinen, se tuntuu hulppealta, se naurattaa monin paikoin, koska Dollyn huumori vaan on niin perin juurin hauskaa, englantilaista?