Mikael Niemi on selkeästi lukenut Douglas Adamsinsa ja eeppisen scifinsä. Kirjaa lukiessaan ei vertaamista voi itseltään kieltää. Mutta ei se haittaa: lopputulos venyttää käsityksiämme fysiikasta, maailmankaikkeuden olemuksesta, ihmisyydestä ja tarinankerronnan kaaresta tavalla, joka tekee hilpeällä tavalla kunniaa esikuvilleen.
Epäilen, että kirja on parhaimmillaan sellaisen henkilön kädessä, joka on tutustunut esimerkiksi Adamsiin ja vaikkapa Iain M. Banksiin. Vitsi auennee tällöin paremmin.