Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Jännittävä ja samalla viihdyttävä romaani on joskus aina paikallaan, ja minulle piintyneenä dekkarinlukijana ilmeisesti aika usein. Joskus käy tosin niin, että kiinnostavalta ja mieleenjäävältä tuntuva jännitysromaani unohtuu melko nopeasti, ja näin minulle on valitettavasti käynyt Elisabeth Norebäckin esikoisteoksen Sano että olet minun (2017) kohdalla, vaikka olin siitä aikoinaan pitänytkin. Nyt tartuin kuitenkin kirjailijan uuteen teokseen ennakkoluulottomasti.
Linda Andersson on vanki, eikä aivan tavallinen vanki olekaan, sillä hän on edesmenneen kuuluisan laulajan Kathy Anderssonin tytär ja itsekin hänen kanssaan esiintynyt rakastettu lapsitähti Päivänsäde. Nyt on päivänsäteys sammunut, sillä hänet on tuomittu elinkautiseen vankeuteen aviomiehensä verisestä murhasta, ja romaanin tapahtumien alkaessa hän on ollut Biskopsbergin vankilassa jo viisi vuotta. Kuten hänen vankitoverinsa ironisesti sanoo, kaikki vankilassa olevat ovat viattomia, mutta Linda uskoo niin hyvin vakaasti. Hän ei muista paljonkaan siitä, miten löysi miehensä Simonin puukotettuna, mutta hän on aivan varma, että paikalla oli joku muukin. Sitä on vain vaikea todistaa. Itse asiassa se tuntuu mahdottomalta todistaa. Mutta Linda on sitkeä, ja vähitellen tapahtumat alkavat aueta aivan uudella tavalla.
Olihan tämä tarina ihan koukuttava ja otteessaan pitävä. Vankilaolot oli kuvattu kiinnostavasti; etenkin ”Biskopsbergin Kuningatar”, vankitoveri Adriana, oli mielenkiintoinen hahmo. Rikosjuoni ei nyt ehkä ollut niitä omaperäisimpiä, mutta kuten sanottu, tämä kuului niihin jännittäviin ja viihdyttäviin kirjoihin, joita välillä tarvitsee.
Olihan tässä teoksessa jonkin verran aika voimakkaitakin epäuskottavuuksia, ja niihin täytyy lukea kansi, jossa naisen kasvot, vangin ilmeisesti, poseeraavat piikkilankaesteen edessä. Piikkilanka-aita ja lokkiparvi näyttävät aidoilta, sen sijaan naisen kasvot, jotka on huolellisesti tällätty ripsivärillä ja kajalilla, sopisivat ehkä paremmin johonkin romanttiseen juttuun. Mutta eipä sitä kantta nyt loputtomiin tuijotetakaan.
