Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Herman Kochin Naapuri on loistokas tutkielma monista inhimillisistä tunteista, erityisesti niistä raadollisimmista. Se puhuu vihasta, kateudesta, pettymyksestä, kostonhalusta, mustasukkaisuudesta, ylemmyydentunteesta, vallankäytöstä. Mukana on myös rakkautta ja ystävyyttä, mutta niiltäkin puuttuu sokerikuorrutus: Kochin kuvaustapa on illuusioton, lähes kyyninen.
Naapurin päähenkilöitä ovat kirjailija, jota kutsutaan vain nimellä herra M., ja hänen salaperäinen naapurinsa, joka saa kyllä myöhemmin etunimen – hän on Herman, mutta miksi sama nimi kuin Kochilla itsellään, sitä voi vain arvailla. Kirjailija M. on lyönyt itsensä läpi romaanilla Tilinteon hetki, mutta siitä on jo kauan aikaa, eivätkä hänen myöhemmät sotaromaaninsa ole olleet samanlaisia menestyksiä. Tilinteon hetki perustui tositapahtumiin; se kertoi historianopettaja Landzaatista, joka katosi jäljettömiin vähän sen jälkeen kun hänellä oli ollut lyhyt kiihkeä rakkaussuhde kauniin oppilaansa Lauran kanssa. Nyt kirjailija kulkee matineoissa ja cocktailkutsuilla kyllästyneenä ja halveksivana. Samalla naapuri vahtii hänen tekemisiään, seuraa ja stalkkaa häntä ja hänen nuorta vaimoaan, ja vähitellen heitä yhdistävät tapahtumat alkavat keriytyä auki lukijalle.
Naapuri on teknisesti mielenkiintoinen romaani, sillä siinä vaihdetaan näkökulmaa jatkuvasti, mutta lopputulos ei ole lainkaan sekava tai vaikeasti seurattava. Jos tässä kirjassa on jotain vaikeaa, se on kerronnan hillityn ja viileän pinnan alla asustava lohduttomuus, joka saattaa tuntua ahdistavalta. Koch antaa henkilöidensä nähdä todellisuuden raakana ja julmana; jo ihmisten ulkoiset olemukset ovat synkkiä: on kellastuneita silmänvalkuaisia, luumunvärisiä suonia, ruipeloita sääriä ja haisevia hengityksiä. Nuoret ja kauniit, kuten Laura ja kirjailijan vaimo Ana, jäävät jotenkin hahmottomiksi ulkonäöiltään. Pahempaa tietysti on vielä ihmisten sisäinen mustuus. Vallankäyttö ja manipulointi ovat keskeisiä ihmissuhteiden rakennusaineita maailmassa, jossa vahvempi armottomasti syö heikomman: ”Ovatko kaikki opettajat avuttomia? Eivät minun mielestäni. Näkemämme henkilö on harhautunut tieltä, vanha ja heikko yksilö, joka on eksynyt laumasta. (–) Syödä pitää. Se on luonnonvalintaa.”
Toivottavasti en kuitenkaan karkota potentiaalisia lukijoita tältä kirjalta, sillä kaikesta huolimatta Naapuri oli minulle merkittävä elämys. Jos on lukenut Kochin edelliset teokset Illallinen ja Lääkäri, osaa epäilemättä hakea varsinaisen hyvänmielen luettavansa jostain muualta. Kochin kirjojen pariin etsiytyy silloin, kun haluaa kokea ehyen kirjallisen kokemuksen, olla kasvokkain oikean taideteoksen kanssa.
