Myyrälle jokainen kaivettu tunneli on uusi seikkailu; koskaan se ei voi etukäteen ennustaa, mistä se tulee pulpahtamaan maan pinnalle, kuka tai mikä sitä tunnelin päässä odottaa.
Tällä kertaa myyrä löytää itsensä rikkinäisten ja hylättyjen tavaroiden keskeltä. Aina ekologinen punanenä ei tietenkään voi ymmärtää tällaista käytöstä; heittää nyt rikkinäinen tavara roskakasaan. ”Jos rikon jotakin, korjaan sen!” Surullisten tavaroiden seasta myyrä poimii pienen raidallisen sateenvarjon ja korjaa sen uuden veroiseksi. Korjattu kapistus on ikionnellinen ja kiitoksena uudesta elämästään se johdattaa myyrän ystävineen seikkailuihin niin maalle, vesille kuin ilmaankin.
Kuten seikkailuilla on tapana, ne sisältävät tälläkin kertaa vauhtia ja vaarallisia tilanteita: ihmeellinen nuppi varjon kahvassa saa sen muuttamaan muotoaan, nälkäinen karppi sekä pelottava Ropo-koira aiheuttavat myös ylimääräistä sydämentykytystä. Joka tapauksessa loppu hyvin, kaikki hyvin, sillä: ”Niin vain on, että korjattu kapine palkitsee korjaajansa.”
Jälleen kerran – aina – ihastuttava ja sympaattinen pujahdus myyrän värikkääseen maailmaan, jossa synkät pilvet saattavat silloin tällöin luoda varjon ympärilleen, mutta jossa yleisesti ottaen aina paistaa aurinko. Tarinassa ovat mukana kaikki klassiset Myyrä-tarinan elementit: eräänlainen ystävyys-yhteistyö-avunanto -mieliala, ekologinen näkökulma sekä ajatus jos ei täysin pahasta – niin julmia eivät myyrän kohtaamat epäystävät kuitenkaan ole – niin ainakin ilkimyksistä palkkansa saajina.
Myyrää suosittelen aina; niin entisten kuin nykyaikojenkin myyrä-ikäisille – eli kaikille, karvoihin katsomatta. Tšekkiläinen edesmennyt ”Myyrämies” on totisesti arvonsa ansainnut. Lepää rauhassa Zdeněk Miler, kauan eläköön sinun nimesi!