Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Reilut kaksi vuotta sitten nukkui pois Zdeněk Miler, tšekkiläinen animaattori sekä kuvittaja, mutta ennen kaikkea sympaattistakin sympaattisemman Myyrä -animaatiohahmon luoja. Vaikka ”Myyrämies” on poissa – joka sinänsä on täysin luonnollista, olihan Miler jo ehtinyt kunnioitettavaan 90 vuoden ikään – jatkuvat hänen punanenäisen ystävänsä seikkailut yhä edelleen. Tällä kertaa Myyrästä tarinoi Kateřina Miler, yksi Zdeněk Milerin tyttäristä, heistä jotka aikoinaan antoivat äänensä – tai äännähdyksensä – tuolle kaikkien kansallisuuksien ymmärtämälle otukselle.
Tämänkertaisessa tarinassa kohtaamme kalan jos toisenkin, kun Myyrä ystävineen päätyy rannalle selvittelemään pikkuruisen sintin sekä suuren ja pelottavan hauen kamppailua elosta lammen laineiden alla. Seuraa jännitysnäytelmä: ”Sammakot tapittavat silmillään, linnut jähmettyvät ilmaan ja perhonen unohtaa heiluttaa siipiään. Myyrän käpälä sojottaa jäykkänä eteenpäin.”
Sanomattakin on selvää, että Myyrä joukkioineen asettuu puolustamaan pienen ja viattoman oikeuksia, mutta toimintatavoin, jotka eivät tietenkään haavoita ketään, mitä nyt hauen itsetunto saa pienen kolauksen. Tarinan myötä sanonta ”kyllä hätä keinot keksii” tulee erityisen selväksi ja varmasti niin pieni kuin suurikin lukija pääsee jännittämään, kuinka sintin lopulta käy. Joutuuko pikkuinen hauen kitaan, kuivuuko se kuoliaaksi matkalla mullan alle?
Suosittelen kaikille Myyrän ystäville. Kohta 60-vuotias ikinuori klassikko ilahduttaa varmasti ikään ja sukupuoleen katsomatta. Omaa kieltään hänen suosionsa puolesta puhuvat myös kirjojen painosmäärät, jotka uusintapainoksineen ovat pysyneet tasaisina ja 2000-luvulle tultaessa jopa nousevina aina ensimmäisen suomenkielisen Myyrä-kirjan nähtyä päivänvalon vuonna 1959. Loppua ei ole näkyvissä; ”Myyräkansa” haluaa jakaa ilosanomaa lapsilleen ja lapsenlapsilleen.
Ainoana miinuspuolena mainittakoon kirjan formaatti, jota itse pidän liian suurena. Pikkuinen Myyrä mahtuisi kyllä entisaikojen tapaan seikkailemaan hivenen pienemmilläkin sivuilla.
