Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Myrsky on tyttö, tai oikeastaan nuori nainen, joka on vuoden aikana repinyt jo kahdeksan päiväkirjaa. Hän ei tunnista kirjasta omaa kirjoitustaan. Inspiraatiota ei riitä taidekoulussa, kurssimaksu on maksamatta ja asuminen sekä seurustelu Leean kanssa ei riitä. On taas se aika. Aika lähteä. Minne, sitä hän ei tiedä.
Hän on useampia kertoja löytänyt itsensä paikasta, jota ei tunne. Etsinyt maanmerkkejä tai soittanut, jos on löytänyt puhelimen. Hän on kadottanut itsensä ja tehnyt kaikenlaista, mitä ei muista. Joku on ottanut vallan hänestä. Hän on maanisdepressiivinen, sairastaa kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Bipo, sanovat jotkut. Ihankuin bimbo. Ei, ei mikään bimbo. Älykäs ja taiteellinen, mutta huithapeli. Vai eikö se ole sama asia. Kaikki nerot ovat hulluja, mutta ovatko kaikki hullut neroja?
Myrsky on hurja tarina siitä, miten hän äkkiä lähtee koulusta ja tapaa puolalaissyntyisen prätkäkundin, Marekin. Marek on rötöstelijä luonnoltaan, villi ja vapaa – niin hän ainakin kuvittelee. Yhdessä he tekevät ryöstöjä, keikkaavat kioskeja ja asuvat vallatussa talossa. Aamupalaa ei ole, mutta maria löytyy ja se maistuu kaikille. Talossa viihtyy myös narkkarikavereita. Kun lohduttomuus ja depressio saavat vallan, myös äänet ja paranoidisuus palaavat. Myrsky vain makaa, yrittää nukkua ja liftaa lopuksi vähäksi aikaa isänsä luo toipumaan. Itse hän epäilee sairauden periytyneen, äiti on ollut vähintään yhtä kaheli.
Kun Marek huomauttaa ulosottolaskuista, joita kasaantuu nurkkiin, on aika ottaa itse tulonhankinta käsiinsä eli stiletti mukaan sekä lähteä öiselle kävelylle. Ei sillä rahalla tietysti vanhoja laskuja makseta, mutta manian iskiessä voi tilailla kaikkea tarpeellista ja paljon, vain soitto riittää… huvikseen voi vaikka soittaa pommiuhkauksen koululle. Marek yrittää kertoa, että varastaminen ja rikollisuus ovat kovaa sekä kylmää työtä. Itsensä kovettamista, likaa ja yksinäisyyttä. Myrsky ei nyt jaksa välittää, he ovat kuin Bonnie ja Clyde, matkalla maailmanlopun maisemiin.
Elina Tiilikan toinen romaani kulkee hurjana ja vimmaisena kuin Myrskyn sairaus, välillä apaattisen tunnelman kuvaus vie alamaihin ja lukijan on helppo samaistua nuoren naisen depressioon. Mania on ehkä vaikeampaa, se puhkeaa niin hurjana. Hurjana, ihanana, helppona. Koko maailma on avoin hänelle, on paljon tehtävää; on urheiltava, pelattava tietokonepelejä, siivottava. Koko ajan kuitenkin eletään rajalla, josta ei tiedä, mille puolelle lopulta kallistuu.
Koskettava, aidon oloinen, jonkun mielestä ehkä rumakin tarina. Minä pidin tästä, Myrskyn tietynlaisesta ehdottomuudesta ja äkkinäisistä päätöksistä. Päätöksistä, jotka saattavat viedä väärään suuntaan, mutta vievät kuitenkin johonkin. Suositan kaikille, jotka haluavat tuntea hieman erilaisen maailman ympärillään, ehkä sairaudenkin. Mutta kuka on sairas? Myrsky itse vai ympäröivä maailma? Ovatko kaikki muottiin asetettuja? Eikö poikkeamista sallita, eikö ole lupa olla arvaamaton ja käyttäytyä toisin? Kysymyksiä, joita lukija voi miettiä itsekseen.