Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Suuren yrityksen toimitusjohtaja on maannut koomassa sairaalassa jo vuoden ajan rajun auto-onnettomuuden jälkeen. Koska hänen tilassaan ei ole tapahtunut muutoksia, alkaa vaimo Saara vaatia hoidon lopettamista. Ainoa, joka jatkuvasti jaksaa käydä isän luona on Paula. Hän on vakaasti sitä mieltä, että Markku Renqvist vielä herää ja tytär pyrkiikin antamaan virikkeitä, toisinaan ehkä liiankin rajusti. Eikä suotta, isä alkaa toipua hitaasti.
Yllättäen tämä ei ehkä olekaan kaikkien perheenjäsenten mieleen. Varsinkin Pasi, yritykseen kaiken mielenkiintonsa suuntaava poika ei tunnu olevan tyytyväinen asiaan. Myöskin Saara ja hänen erityisen hyvä ystävänsä Irja suhtautuvat asiaan oudolla tavalla. Paula alkaa ihmetellä perheenjäsenten ja heidän läheistensä käyttäytymistä ja motiiveja; olisivatko he halunneet isän kuolevan? Kun isä on kuitenkin – toivottavasti – turvassa sairaalassa, alkaa Paula avomiehensä Mikon kanssa tutkia asiaa tarkemmin. Miksi kaikki käyttäytyvät kuin isän herääminen olisikin huonoin mahdollinen skenaario?
Jasu Rinneoja pyörittää juonta useampaankin eri suuntaan ja salaisuudet alkavat paljastua. Perheellä on omat luurankonsa kaapissa, jopa parissakin, eikä asioiden selvittämisestä tule miellyttävää. Kun yrityksessäkin on jotakin mätää, myös poliisi on lopulta asialla. Taustalta löytyy vähemmän mukavaa tietoa sekä erikoinen joukkio, jonka toimia on ohjaillut Rolf. Mies, jolla on ollut lähes pakkomielteenä tuhota Markku Renqvist ja hänen elämänsä.
Rinneoja on onnistunut hyvin kuvaamaan perheen keskinäisiä suhteita sekä niihin johtaneita tilanteita. Juoni toimii, vaikka välillä mukana tuntuu olevan liikaa henkilöitä sekä useita motiiveja. Kun asiat lopulta selviävät, voi lukijakin huokaista. Mielenkiinto pysyy yllä hyvin, itseäni häiritsi oikeastaan vain Rolfin liiga salasanoineen ja valan vannomisineen – tosin tähänkin löytyy selitys.
Myrkyttäjä on Rinneojan kolmas romaani, joka toimii omalla tavallaan oikeinkin hyvin. Painoasu on siisti ja luettava, erittäin huomaavaista on valita paperilaatu siten, että yli 400-sivuinen kirja onkin tiivis ja kätevä tuote. Rinneoja ei ehkä ole vielä löytänyt täysin omaa ääntään, koska kaikki kirjat tuntuvat etsivän jotain tukevampaa kiinnekohtaa. Voisiko pääosaan tulevaisuudessa nousta eräs henkilö, joka vain vilahtaa tässä kirjassa, mutta on ollut pääosassa jo aikaisemmin?