”Onko ainetta, joka ei ole myrkky?”
– Paracelsus
Myrkky on pelkistetyllä tavallaan huomiota herättävä, moni ystäväni on maininnut kirjan ja vaikka yleisesti en ole kiinnostunut myrkyistä, tämä kirja osasi tehdä myrkyistä mielenkiintoisia.
Kirja on ihastuttavalla tavalla vanhanaikaisen näköinen, melkein kuin 1800-luvun sanomalehti. Totta on, että myrkyillä on rikas historia, mutta nykyään etsitään vasta-aineita ja puhutaan enemmänkin biologisista aseista. Ei taida olla kovin muodikasta heittää henkensä lasillisella samppanjaa a la arsenikki.
Myrkyssä kerrotaan eri aineista, millä lailla niistä tulee myrkkyä ja miten julmasti ja erikoisesti niitä on käytetty. Jokaiselle myrkylle löytyy oma julma tai traaginen tarinansa. Myrkky kertoo katastrofeista niin elävästi, että kuolinmäärät olivat muutakin kuin vain viliseviä lukuja.
Myrkky sopii historiafriikeille ja muuten vain tiedonjanoisille. Myrkyssä on tietoa, jota kaikki eivät taida tietääkään. Myrkky tekee tuuman verran tietoviisaammaksi.