Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Monzusun tarina taitaa olla aika tyypillinen monille naisille, joilla on ADHD. Kouluaikoja leimasi jatkuva asioiden unohtelu ja omiin maailmoihinsa uppoaminen, mutta koska hän ei ollut hyperaktiivinen tai muuten ”vaikea” oppilas, ei hänen ongelmiinsa kiinnitetty sen kummempaa huomiota. Viimeistään työelämään siirtyminen osoitti kuitenkin ongelmien laajuuden. Jatkuvat huolimattomuusvirheet ja keskittymisongelmat osoittautuvat ongelmaksi: liian yksinkertaiset työt eivät ota luonnistuakseen, mutta eipä toisaalta sellaisetkaan työt mitkä vaativat oikeaa keskittymistä. Oman paikkansa löytäminen on siten lievästi sanottuna vaikeaa.
Monzusulle käänne tapahtui kahden tapahtuman kautta. Hän sai ensinnäkin lapsen, ja lapsen oireilun ja lopulta diagnoosin kautta Monzusu alkoi ymmärtää myös omien oireidensa taustaa. Toisekseen Monzusu osallistui sarjakuvakilpailuun, jonka kautta hänelle vihdoin urkeni ihan oikea ura –sarjakuvataiteilijana.
Monzusun henkilökohtainen tarina kuitenkin vain alustaa tätä sarjakuvaa. Aikoinaan hän oli ongelmineen paljolti yksin, joten vertaistuelle on selkeästi tarvetta. Tätä sarjakuvaa varten hän pyysi kokemuksia lukijakunnaltaan ja sarjakuvaan on valikoitunut hänen oman tarinansa lisäksi kahdeksan ihmisen kokemukset.
Vaikka ihmisten taustat ovatkin erilaiset löytyy tarinoista paljon yhteisiä nimittäjiä. Juuri työelämä tuntuu asettavan monille kohtuuttomia vaikeuksia, ja myös sosiaalisten sääntöjen oppiminen on ollut monelle haastavaa. Jotkin tarinoista ovat jopa traagisia, mutta monissa ihmiset ovat jollain tavalla oppineet luovimaan ja etenemään elämässä vaikeuksistaan huolimatta. Muistettava on myös, että kaikille ADHD ei tuota aikuisiässä ongelmia. Sarjakuvassa on yksi positiivinen kokemus, miten lapsen ADHD:sta aiheutuvat kouluongelmat lopulta selätettiin.
Sarjakuvassa sivutaan muutamassa kertomuksessa myös oppimisvaikeuksia ja autisminkirjoa, jotka ovat sinänsä oma juttunsa, mutta usein linkittyvät yhteen ADHD:n kanssa. Mitään tilastotietoja Monzusu ei sarjakuvassaan tarjoile, mutta Käypähoidon mukaan autisminkirjo on ADHD:n yhteydessä yllättävänkin yleistä. Lapsella, jolla on ADHD, on 20–50 % todennäköisyydellä myös autisminkirjoa.
Kertomukset ovat itsessään varsin mielenkiintoisia ja koskettaviakin. Mielestäni on ihan älyttömän hieno juttu, että tällaisia sarjakuvia tehdään yhä enemmän, sarjakuvat on kuitenkin todella hyvä keino tuoda esille tietoa ja ihmisten kokemuksia helposti lähestyttävässä muodossa. Monzusu myös kuljettaa kerrontaa ammattilaisen ottein, vaikka hänen piirustustyylinsä onkin jollakin tavalla hieman pelkistettyä ja persoonatonta. Kaiken kaikkiaan sarjakuva onnistuu tavoitteissaan hienosti ja voisinpa uskoa, että tästä sarjakuvasta voi löytää myös käytännön vinkkejä omaan elämäänsä. Mikäli ADHD mietityttää, My Brain is Different on ehdottomasti suositeltavaa luettavaa, ja voi tätä muillekin suositella.
