Laura Finskan esikoisromaani Muut esille tulevat asiat ehti ensimmäisenä vuoden 2023 esikoisena luettavaksi. Helsingin kesään sijoittuva romaani kertoo kolmesta nuoresta ihmisestä. Matilda on neuroottinen lääkiksen opiskelija, Luka huumeita käyttävä ratikkakuski ja Rafael Lukan yläkouluikäinen pikkuveli. Matildan ja Lukan välillä räiskyy raju ja dramaattinen ihmissuhde, Rafaelilla taas on murheenaan koulun sosiaaliset kuviot ja taiteilijaäidin mielialojen holtiton sinkoilu. Taustalla kuplii kesäinen kaupunki.
Ennen kaikkea Muut esille tulevat asiat kiinnostaa kielensä vuoksi. Finskan kielenkäyttö on reipasta tykittelyä, jossa erikoisen koukeroiset sanavalinnat, nuorisokieli ja yllättävät assosiaatiot yhdistyvät eläväksi kudelmaksi, joka tarkentaa yksityiskohtiin ja tekee nopeita leikkauksia pysyäkseen kiinni kiinnostavissa asioissa ja ohittaakseen tylsät vaiheet.
Valittu tyyli jakaa varmasti mielipiteitä rankasti, mutta minulle tämä toimi hyvin (enemmän ärsytti muutama kipeästi väärintaivutettu sana: ”latoa” ei taivu ”ladonnut” eikä ”ratas” ”rataksien”). Varsinkin Matildan luonne piirtyi hyvin tämän kertojanäänestä.
Jännite välillämme kasvoi kuin näkymätön käsi olisi ohjannut sormea pistorasiaan. Lukalla oli liikaa tatuointeja: mielikuvituksettomia ruusuja (kämmenselässä) ja roomalaisia numeroita (rystysissä), joiden ääriviivat tekijä oli jättänyt pyynnöstä himmeiksi, koska Luka ei suostunut lyömään mitään lukkoon. Raitiovaunujen staattinen kohina voiteli kortteleiden välejä. Jokin meissä kahdessa töksähti kuin logorreetikon törsäämissä konsonanteissa. Lukan hengitys haisi oluelta ja bentsopyreeniltä. Tiedostin, että minulla oli vielä mahdollisuus perääntyä, ottaa jalat alle ja juosta.
Tarina ei minulle iskenyt samalla tavalla kuin kirjan kieli. Parikymppisten nuorten päihdeongelmien ja neuroosien kuorruttaman ihmissuhteen kuvaus puhuttelee rajallisesti. Vertailukohdaksi mieleen nousee esimerkiksi viime vuoden kovimpiin esikoisteoksiin kuuluva Elina Airion Metsässä juoksee nainen, jossa kielelliseen virtuositeettiin yhdistyi kiinnostavampia yhteiskunnallisia kysymyksiä äitiyden ja hoivan ympäriltä. Sellainen on kiinnostavampaa kuin ratikkakuskin huumesekoilu; toki olen ensimmäisenä myöntämässä, että tässä puhuu keskiluokkaisuuteni, jossa huumeidenkäyttöön liittyvät kysymykset ovat omasta arjesta etäällä.
Vaan ei se mitään. Ei kaikissa kirjoissa tarvitse kaiken toimia. Muut esille tulevat asiat tarjoaa kielellistä ilotulitusta, joka sellaisesta nauttivalle kantaa ihan hyvin kirjan reilun 400 sivun mitan verran. Tämä on tässä hetkessä elävää ajankuvakirjallisuutta, jonka yksityiskohtiin tallentuu tätä aikaa tavalla, joka jo kymmenen vuoden päästä varmasti on kuvaava dokumentti 2020-luvun alun elämästä. Jään kiinnostuneena odottelemaan, mitä Laura Finska seuraavaksi tekee.
Loppuun vielä yksi pieni hämmennys: kannessa kirjan nimenä on joka kohdassa Muut esille tullevat asiat. Vahingossa vai tahallaan? Hauska nimi sekin olisi kirjalle ollut.