Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Muumiklassikoiden kolmannessa osassa Tove Janssonin (1914–2001) sarjakuvakertojan taidot pääsevät esiin. Kokoelmasarjan aiempiin osiin verrattuna juonirönsyjä sekä Muumien kaheleita päähänpistoja on karsittu, mutta tarinoissa on enemmän muotoa ja sisältöä. Sen minkä sarja menettää luovassa hulluudessa, se voittaa pistävässä satiirissa. Toven piirrosjälki on nautinnollisen helpon näköistä, ja dialogi on nasevaa.
Kolmas kokoelma sisältää tarinat Muumipeikko rakastuu, Viidakkoelämää, Muumipeikko ja marsilaiset, Muumiperhe ja meri sekä Yhdistyselämää. Jaksot ilmestyivät alunperin englantilaisessa The Evening News -lehdessä 1956–1957. WSOY on ottanut onkeensa ensimmäisestä osasta saamastaan tulikivenkatkuisesta palautteesta, ja toisen ja kolmannen osan tarkat ja korjaillut painotiedostot tekevät oikeutta Toven lennokkaalle taiteelle.
Muumiperhe ja meri on kokoelman jännittävin ja ehkä myös hauskin tarina. Tarina ilmestyi sarjakuvana 8 vuotta ennen Muumipappa ja meri -romaania. Tarinassa Muumiperhe muuttaa majakkasaarelle, jolla kummittelee. Muumit maalaavat majakan valon mieleisillään väreillä, meri tuo Muumipapalle viskilaatikon, ja Muumimamma ratsastaa merimiinalla.
Muumit eivät suostu perinteisen perheen muottiin, eivätkä myöskään strippisarjakuvan muottiin. Vitsi voi olla vaikka alkuruudussa, puuttua kokonaan, tai kiedottu filosofiseen muotoon. Aivan kuten Haisuli sanoo kokoelman viimeisessä ruudussa: ”Te olette aivan idioottimainen perhe, mutta te elätte päivän jokaisen hetken.” Muumit on mielikuvitusrikkaan ja huolettoman elämän ylistys.