Tove Janssonin Muumi-kirjoja syntyy yhä jatkuvalla tahdilla. Muumipeikko kohtaa pimeän on Janssonin alkuperäisiä kuvituksia uudestaan yhteensovittamalla koostettu tarina. Se herättää kysymyksen: kuinka moneen kertaan samat kuvitukset voidaan käyttää?
Muumipeikolla on univaikeuksia. Hänen unensa keskeytyvät, kun ulkoa kuuluu ääniä. Oliko ulkona kenties joku? Ulkona ei näy ketään, mutta Muumipeikon on hankala saada enää unta. Seuraavana päivänä hän on hyvin väsynyt. Onneksi hänellä on ystäviä, joille purkaa huolensa. Kun seuraavana yönä ulkoa kuuluu jälleen ääntä, päättää Muumipeikko tutkia niiden alkuperää. Se johtaa seikkailuun Nuuskamuikkusen kanssa.
Muumipeikko kohtaa pimeän käsittelee aika jännittäviä asioita ja voi siten pelottaa hieman varsin nuoria lukijoita. Näitä ovat esimerkiksi yksin yöllä ulkona oleminen ja selittämättömät äänet ikkunan takana. Vaikka pelon aiheita ei liikaa jäädä pohtimaan, ei niitä myöskään ratkota kauhean hyvin. Tarinan lomassa käsitellään myös unen tärkeyttä, joka on tuotu hyvin esiin.
Tove Janssonin kuvitus on lyömätöntä. Parhaimmillaan tarjolla on täydellisesti tunteita välittäviä kuvia. Hahmot ovat ilmeikkäitä ja persoonallisempia kuin monet modernit muumit. Kuvitus myös sovittuu suhteellisen hyvin kerrottuun tarinaan.
Muumipeikko kohtaa pimeän on toimiva Muumi-kuvakirja, jota voi suositella erityisesti hieman rohkeammille lukijoille.