Alex Haridi ja Cecilia Davidsson ovat yksi lukuisista tahoista, jotka tekevät moderneja muumitarinoita. Heiltä on aiemmin ilmestynyt kuusi muutakin muumikirjaa. Monet heidän tarinoistaan ovat mukaelmia Tove Janssonin alkuperäisistä klassikoista. Tämä Muumipeikko ja talven taika seurailee pitkälti satua Taikatalvi.
Kuten Taikatalvessa, Muumipeikko ja talven taika alkaa sillä, että Muumipeikko herään keskellä talvea. Samalla hänet valtaa suuri yksinäisyyden tunne, muut muumit kun ovat yhä talviunilla. Lopulta hän lähtee etsimään seuraa ja löytääkin talvesta nauttivat Pikku Myyn ja Tuu-tikin. Yhdessä he huomaavat, että Muumilaakso on hyvin erilainen paikka talvella verrattuna kesään.
Kirjan kuvitus on kaunista. Maya Jönssonin taide tavoittaa hyvin Muumien luonteen ja kirjojen satumainen värimaailma tuo mieleen klassiset muumikirjat.
Sisältönsä puolesta en suosittelisi kirjaa aivan nuorimmille lukijoille. Kirjassa kohdataan oravan mahdollinen kuolema ja hieman kummallista ajatusmaailmaa muumeilta: koska Hemuli on ärsyttävä, hänet aiotaan lähettää vaaraan. Kirja esittelee myös Jäärouvan, joka vetää pelottavuudessaan vertoja Mörölle.
Muumipeikko ja talven taika on hieno teos, joka kelpaa varmasti muumifaneille. Se on osoitus, että vanhojen tarinoiden lomaan voidaan yhä sijoittaa hyvältä tuntuvia tarinoita. Paljon tarina ei eroa Taikatalvesta, mutta silti tarpeeksi.