Muumeista on varsin monenlaisia lastenkirjoja. Siinä missä esim. Riina ja Sami Kaarlan Muumipeikko-sarja on suunnattu varsin nuorille, on Cecilia Davidssonin ja Alex Haridin sarja suunnattu jo vähän vanhemmille. Muumipeikko Hattivattien saarella perustuu Tove Janssonin tarinaan, josta löytyy myös varsin tunnettu Muumi-animaation jakso.
Sarjassa on aiemmin ilmestynyt Joulu saapuu Muumilaaksoon, Muumilaakson kertomuksia, Muumipeikko ja näkymätön vieras, Muumipeikko ja lohikäärme sekä Muumipeikko ja Merenhuiske.
Tarina alkaa muumien kärhämöidessä. Saadakseen riitaisat lapset ruotuun, ehdottaa Muumimamma matkaa uimaan rannalle. Rannalla heitä odottaakin rantaan ajelehtinut vene. Muumit nimesivät veneen Seikkailuksi, ja päättivät kokeilla sitä.
Mereltä löytyykin saari, jonne Muumit rantautuvat. He eivät kuitenkaan ole siellä yksin, vaan sinne saapuu myös hattivatteja, kummallisia aavemaisia olentoja. Ja myrskyn noustessa Muumit eivät pääse saarelta poiskaan.
Kirjassa parasta on kuvitus, se suorastaan vanhaa klassista muumi-tyyliä. Jokainen kuvitus on tarkkaan mietitty ja kuljettaa kertomusta eteenpäin tyylillä.
Kertomus osaa tuoda esiin muumien taian. Ensiksi herätetään kysymyksiä, kuten miksi Hattivatit tulevat saarelle ja mikä Nipsun löytämä outo esine on. Sitten niihin tarjotaan vastaus, mutta vaikka vastaus kerrotaankin, se ei poista tarinan mystisyyttä.
Kirjan huonona puolena on sen lyhyys. Saaren tapahtumat tuntuvat kiirehdityiltä, tarinaan olisi mahtunut pari sivua seikkailua. Myös hahmoja olisi voinut pitää tasapuolisemmin valokeilassa. Yhtä kaikki Muumipeikko hattivattien saarella on omistautunut ja onnistunut tulkinta rakastetusta tarinasta.