Muumilaakson kertomuksia on jälleen kerran hieman erilaista formaattia noudatteleva Muumi-teos. Sen ideana on tuoda kolmen Muumi-romaanin tarinoita muotoon, joka varmasti jaksaa innostaa jo melko pieniäkin kuuntelijoita, niitä joille täyspitkät romaanit ovat vielä liikaa. Kyseiset teokset ovat Muumit ja suuri tuhotulva, Taikurin hattu sekä Muumipeikko ja pyrstötähti.
Mielestäni kirjan kertomukset ovat hyviä. Etsitään tuhotulvassa kadonnutta Muumipappaa sekä kotia, ihmetellään taianomaisia asioita ja seikkaillaan hattivattien saarella. Ruotsalaiskirjailijat Alex Haridi ja Cecilia Davidsson ovat onnistuneet poimimaan kertomuksiin kohtauksia, jotka ainakin minulle ovat jääneet mieleen jo hyvin pitkien aikojen takaa. Jotakin uuttakin kirja kuitenkin antoi, eikä varmasti vähiten sen vuoksi, että Muumit ja suuri tuhotulva on itseltäni yhä edelleen lukematta. Korjausliike lienee vähintäänkin paikallaan.
Niin ikään Cecilia Heikkilän kuvitus on osuva, sellainen Tove Janssonin alkuperäisen ja nykypäiväisen välimuoto, niin lapsen kuin aikuisenkin silmälle sopiva. Näin ollen kirja kunnioittaa joka tavalla esikuvaansa ja on ehdottomasti suosituksen arvoinen. Voisin uskoa, että teos ei jää sarjassaan ainokaiseksi.