Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
”Kaikki hauska on hyvää vatsalle.” Näinpä. Ja totinen tosi on myös se, että ”Sellainen henkilö, joka syö pannukakkua ja hilloa, ei voi olla kauhean vaarallinen.”
Muumimamma jos kuka on oikeasti pullantuoksuinen äiti. Vaikka ei hän oikeammin taida pullaa paistaakaan – pannukakkuja ja ohukaisia tosin senkin edestä. Tuli Muumitaloon tuttu tai muukalainen ovet ovat aina avoinna ja pöytä kohta koreana, vähintääkin vaapukkamehun verran. Samoin Muumimamma on aina valmiina hemmottelemaan perhettään, oli sitten kyseessä tuiki tavallinen aamiainen tai yllättävä idea lähteä suureen – tai hiukan pienempäänkin – seikkailuun. Aika taivaallinen äiti siis.
”Nyt minusta tuntuu, hän sanoi, – minusta tuntuu, että on aika tehdä kunnollinen hauska huviretki jonnekin. Eväskori mukana.”
Koska ruoka ja erityisesti yhteiset ruokailuhetket ovat tärkeä osa muumien elämää, on Muumilaakson keittokirjalle varmasti tilausta. Innostuksesta ”muumiruokaan” kielii myös ensimmäisen kerran vuonna 1993 ilmestynyt Muumimamman keittokirja, joka nousi suoranaiseksi bestselleriksi, josta otettiin ainakin yhdeksän suomenkielistä painosta ja joka käännettiin ainakin ruotsiksi, venäjäksi, englanniksi, ranskaksi ja unkariksi. Muumilaakson keittokirja on varmasti oivallista jatkoa tuosta kirjasta pitäneille.
Kuten teoksen nimi kertonee, tällä kertaa ei ruokaa valmisteta yksinomaan Muumimamman reseptein, vaan ohjeitaan pääsevät esittelemään muumilaaksolaiset laajalla skaalalla aina tutummista hahmoista Fredriksoniin, tahmatassuihin sekä Piisamirottaan ynnä tiskipöydän alla asujaan. Niin kokkaavia hahmoja kuin sitaattejakin on valikoitu keittokirjaan useista Tove Janssonin teoksista. Monet ruoista ovatkin ihan autenttisia muumiruokia, joita toden totta myös tarinoissa syödään.
Tematiikaltaan reseptit jakautuvat seitsemään kategoriaan: Kasvimaalta ja puutarhasta, Sadonkorjuun aarteita, Raikkaita janojuomia, Metsästä, Kalavesiltä, Pannukakkuja ja ohukaisia sekä Kahvipöydän ja juhlahetkien herkkuja. Tämän perusteella muumit tuntuvat syövän vallan kasvispitoisesti. Kalasta he pitävät lihaa enemmän ja herkutella he tietenkin osaavat.
Mielestäni Muumilaakson keittokirja ei ole lastenkirja. Toki se on keittokirja, jonka reseptit ovat helpohkoja ja joka inspiroi ruoanlaittoon yhdessä lasten kanssa tai toisaalta saattaa saada nirsommatkin lapset maistelemaan erilaisia ruokia, kun ne on nimetty suosikkihahmojen mukaan. Jos Pikku Myy syö mantelikalaa, miksen minäkin? Mutta virallisesti en nimittäisi sitä lastenkirjaksi.
Vaikka Tove Janssonin klassiset muumikuvat toki ihastuttavia ovatkin, täytyy myöntää, että ruoanlaittoon ne eivät suuremmin rohkaise. Itse nimittäin valikoin keittokirjoista ja resepteistä yleensäkin valitsemani ruoat lähes yksinomaan kuvien perusteella. Nyt vaikka Emman ensi-iltakakku, Mörönmoinen herkkukakku tai Tuu-tikin taikalumipallot kuulostavat kuinka hauskoilta tahansa, ei niiden valmistamiseen inspiroidu samalla tavalla, kuin jos näkisi ne valmiina. No, ehkäpä tämä onkin enemmän sellainen muumifanin keräilykohde kuin itseni kaltaisen himokokkailijan keittokirja. Joka tapauksessa suositeltava opus, jolle löytyy varmasti kohderyhmää.
