Muumilaaksossa vaikuttaa olevan hyvin tuulinen päivä. Se nimittäin kaappaa vuoron perään milloin minkäkin esineen eri muumilta. Onneksi tuuli ei kuljeta niitä koskaan kauas, vain ainoastaan aukeaman seuraavalle sivulla olevan luukun alle. Täällä odottaa sitten toinen hahmo kuin ottamassa esineitä vastaan.
Luukkukirjat olivat lapsena minun suosikkejani. Alkuperäiset muumihahmot ovat Tove Janssonin käsialaa. Ne ovat peräisin toisesta Muumi-teoksesta, muuten kirjan rakenne taitaa olla modernia käsialaa.
Tällaiset teokset hieman hämmentävät minua. Kyseessä on yksi kaikkien aikojen rakastetuimmista lastensarjoista. Luukkukirjat ovat formaatti, joka mahdollistaisi vaikka mitä jännittävää tarinaa. Silti tuloksena tulee tämänkaltaisia teoksia, jotka tuntuvat jäävän puolitiehen
Kirja olisi parempi, mikäli siinä olisi tarina. Voisiko kyseessä olla sama esine, joka kerta toisensa jälkeen pääsee tuulen mukana karkuun? Jo pelkästään tekstisiirtymillä eri sivut olisi saanut kokonaisuudeksi.
Luukut ovat yksivärisiä ja vailla kuvitusta. Esimerkiksi pensas näyttäisi enemmän pensaalta, jos siinä olisi lehtiä. Hahmoilla ei tunnu olevan mitään persoonallisuutta: puussa lymyävä Haisuli ottaa tuulen kaappaaman kirjeen ja palauttaa ihan siinä missä Pikku Myykin.
Tästä kaikesta huolimatta Muumi ja tuulinen päivä on puutteistaan huolimatta ihan kiva lukukokemus varsinkin Muumi-fanille.