Komisario Koskinen on Australiassa. Hän on siellä juoksemassa maratonia kolmen kollegansa kanssa. Ei ihan pääse vielä juoksuaan loppuun, kun saa kuulla suomeksi huudon: Kyse on ihmisen elämästä! Kunnon poliisi Koskinen ei saa rauhaa ja siitä se sitten alkaa; toinen maraton, kun joutuu tai pääsee selvittelemään, mistä oikein on kysymys.
Koskinen tapaa joukon suomalaisia, aikoja sitten Suomesta Australiaan muuttaneita. Heitä asuu siellä sun täällä, joten reissataanpa sitten sen rikoksen perässä tai sen takia. Kaikkea mahdollista tulee vastaan. On kadonneita ihmisiä, on hämärissä oloissa kuolleita ja on Mustia sydämiä. Tässä tapauksessa on kyse kadonneista jalokivistä, mutta ymmärtäisin myös niin, että jollain vaan voi olla musta sydän…
Kun Koskinen häärää Australiassa, hänen työtoverinsa Ulla on hyvä apu ja tuki Suomessa. Ulla ratkoo ihan muita ongelmia, mutta samaan syssyyn auttaa Koskista. Australiassa huseeraava rikollinen onkin aloittanut uransa jo Suomessa ja pikku hiljaa vyyhti alkaa aueta.
Seppo Jokinen ottaa taas lukijansa leppoisaan tyyliinsä, mässäilemättä väkivallalla. Hän kertoo ihmisistä ja heidän tekemisistään ja samalla saadaan aimo annos kuvausta Australiasta.