Mikko Granroth: Mustat juuret

Esikoiskirjailija Mikko Granrothin kymmenen novellin kokoelma Mustat juuret on hivenen haastava tapaus. Granroth on taitava ja omalaatuinen kirjoittaja, joka luo persoonallisia kertojahahmoja nykypäivän tilanteita selittämässä. Lifestylebloggari muuttaa uuteen taloon, black metal -vaikuttaja on tekemässä paluuta uuden kokoonpanon kanssa, lintuja rengastava mies saa apulaisia, hääjärjestelyissä auttava tutustuu kuuluisaan morsiameen.

Novellien aiheet ja lähtöasetelmat ovat yllättäviä, ja nimenomaan niiden epätavallinen, usein kuin pimeyttä uhkuva tulokulma arkiseenkin tilanteeseen luo kertomuksiin poikkeuksellisen tunnelman. Outoja, vähän väärästä kohdasta raaputtavia novelleja Granroth tarjoilee. Niin kuin joku tökkisi ihan vaivihkaa pientä tikkua kynnen alle. Kyllä se sinne lopulta menee ja alkaa kirvellä.

Minulla Mustien juurien läpilukeminen kesti lopulta sangen pitkään, sillä vaikka Granrothin teksti on kauttaaltaan hyvää, sen sisäänkatsova mustan huumorin säikeitä sisältävä synkkyys vaatii oikeanlaista mielentilaa. Toki tässä on novellikokoelman hyväkin puoli: kertomukset eivät liity sen kummemmin toisiinsa muuten kuin ehkä samanhenkisen katsantosuuntansa kautta. Sen voi siis huoletta laskeakin käsistään. Keskittymistä Mikko Granrothin lukeminen kyllä vaatii. Novellin tiivis muoto vaatii, että asioita ei oikeastaan ehditä pohjustaa, vaan juttu alkaa täydellä teholla heti ensimmäisiltä riveiltä. Miljöön ja katsomissuunnan pitää löytyä nopeasti.

Parhaat Mustien juurien novellit ovat suorastaan erinomaisia. Erittäin omitui­sesta työhaastattelun psykologisesta testistä ja sen palautteesta kertova Sinun valintasi nousee muiden yläpuolelle. Toinen iso helmi on black metal -novelli Sammael ei suorita. Eivätkä kokoelman heikoimmat palatkaan kovin huonoja ole, jotkut ehkä hieman liian kokeilevia tai abstrakteja minun makuuni.

Mustat juuret on oikein hyvä esikoisteos, ja toivottavasti Mikko Granroth jatkaa omalaatuisten maisemiensa maalaamista. Suosittelen!