Suomalaisten humoristien historiassa yksi tärkeä luku on Väinö Nuortevalla (1889–1967), joka tunnetaan paremmin pakinoitsijanimellään Olli. Olli pakinoi vuodesta 1922 alkaen Uudessa Suomessa yli neljän vuosikymmenen ajan, ja jo sitä ennen hän kirjoitteli muiden muassa Ylioppilaslehteen. Kaikkiaan Olli kirjoitti urallaan käsittämättömät yli 13 000 pakinaa.
Ollia julkaistiin paitsi sanomalehdissä, myös kansien välissä. Lukuisista kokoelmista ensimmäisenä tuli ulos Mustapartainen mies herättää pahennusta. Se esittelee Ollin tärkeimpiä pakinahahmoja, kuten hirtehis-anarkistisen Mustapartaisen miehen, köyhän huonetoverin Kalle Niemeläisen sekä pikkuporvarillisen kamreeri Jakarin. Näiden satiirihahmojen kautta Olli käy kommentoimaan 1920-luvun taitteen ajan oloja ja henkeä. Huumori on hersyvän lämmintä, pääosin harmitonta hekottelua.
Itselleni tärkein ponnin Olliin tarttumiseen oli hänen kielenkäyttönsä. Verbaaliakrobaattina Olli oli mitä mainioin. Vaikka suomen kielioppi ja sanasto ilmeisesti saivat vielä kovempaa kyytiä hänen myöhäisemmissä töissään (joiden pariin palannen myöhemmin), ovat Ollin pakinat jo tässä varhaisteoksessa parhaimmillaan melkoista ilotulitusta: ”Sinä ikilikisattuinen kuorituore lantunnaatin epäpuolikkaan lukupuoli saparokeikku!” Terveisiä kapteeni Haddockille!
Kaikkiaan Ollin kevyet pakinat ovat helppoa kesälukemistoa, ja kyllä minä tästä kokoelmasta muutamat röhönaurut kaikille huumorintajuisille lukijoille lupaan. Suosittelen!