Timo Sandberg on tullut lukevalle yleisölle tutuksi Erkki Heittola -romaaneistaan, joissa sympaattinen keski-ikäinen poliisi tutkii rikoksia Lahdessa ja osin myös Järvenpäässä. Paikallisväri onkin ollut yksi hänen vahvoja piirteitään. Sama koskee myös uutta romaania Mustamäki, jossa hän on tehnyt uuden aluevaltauksen Suomessa melko harvinaiselle historiallisen rikosromaanin alalle.
Tapahtumat sijoittuvat 1920-luvun Lahteen, aikaan heti kansalaissodan jälkeen, jolloin haavat ovat vielä tuoreita ja molemmat osapuolet varuillaan ja katkeria. Kieltolaki janottaa kansaa, ja pirtun salakuljetus sekä -kauppa rehottavat. Näissä levottomissa olosuhteissa ammutaan kaksi nuorta miestä, ja tapauksia alkaa tutkia etsiväkonstaapeli Otso Kekki.
”Terävästi luonnosteltu ajankuva ja sävähdyttävä juoni hakevat kotimaisessa rikoskirjallisuudessa vertaistaan”, sanotaan kirjan takakannessa. Itse asiassa tämän kirjan juoni ei ole kovinkaan sävähdyttävä, vaan melko sovinnainen ja ennalta-arvattava. Kuitenkin Mustamäki on varsin kiinnostavaa luettavaa, sillä niin hyvin Sandberg on onnistunut aikakauden, miljöön ja henkilöiden luomisessa.
Kansalaissota lienee edelleenkin hieman hankala aihe kirjoittaa, mutta Sandberg ohittaa karikot tyylikkäästi, ja kieltolain seurannaisten kuvaus on myös onnistunutta. Henkilöt ovat taiten luotuja ja mielenkiintoisia, jotkin sivuhenkilöt ehkä jopa enemmänkin kuin rikoksia ratkova poliisi Otso Kekki itse. Ehkä parasta antia Mustamäen lukijalle ovat kuitenkin seudun ja ympäristön kuvaukset. Äänet, värit ja jopa hajutkin luovat uskottavan ja elävän kokonaisuuden.
Uskallan suositella tätä kirjaa historiallisten romaanien ystäville, vaikka rikosromaanit eivät sinänsä niin kiinnostaisikaan.