Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Aki Ollikaisen kirjaa osattiin odottaa. Nälkävuosi oli niin upeaa kerrontaa, että sellaista lukisi lisää ja hyvä niin, sillä nyt on käsillä Musta satu.
Jo kansi on lumoava, lähes musta, mutta silti niin uskomaton tunnelman välittäjä. Sitä siis vaan katselisi joka kulmasta. Kannet auki ja sitten sinne satuun, mustaan satuun.
Heti alusta alkaa kammotus, sadunomainen hiuksia nostattava tunne: kammottava löytö Tattarisuon lähteessä. Tämä vanha mysteeri vuodelta 1931 on tämän kirjan aihe. Satu, joka perustuu tositapahtumiin, tuo sille sen hyytävän lisämausteen.
Ollikainen kertoo Heinosta, viinatrokarista, joka muistelee lapsuuttaan, lapsuuden ystäväänsä Joonaa ja sitä, miten ne päättyvät, lapsuus ja elämä.
Teksti on erittäin kaunista ja välillä karun ravistelevaa, todella nautittavaa. Juuri kun oikein antautuu sanojen soljuvalle kauneudelle, tulee nippu sanoja, jotka paiskataan päin näköä, niin että herää, käsittää, että juuri niin, kaikki ei ole niin kuin ensin luulisi.
Kun tämän kirjan on lukenut, sen voi aloittaa saman tien uudestaan, sillä aivan varmasti siitä on moneksi kerraksi.
